10 asiaa, jotka sinun tulisi tietää häpeästä ja syyllisyydestä

häpeä ja syyllisyys sekoitetaan usein ihmisten ajattelussa. Mitä ne ovat, ja miten ne eroavat toisistaan? Mikä vielä tärkeämpää, miten voisimme vapautua häpeän heikentävistä vaikutuksista? Tässä kymmenen asiaa, jotka kannattaa pitää mielessä.

(1) häpeä on tuskallinen tunne, jonka aiheuttaa tietoisuus syyllisyydestä, epäonnistumisesta tai sopimattomuudesta, joka usein johtaa lamauttavaan vakaumukseen/uskomukseen, että ihminen on arvoton, jolla ei ole arvoa muille tai Jumalalle, jota ei voida hyväksyä ja joka ansaitsee kaiken halveksunnan ja hylkäämisen. Kuten näette, häpeä ja syyllisyys eivät ole sama asia.

syyllisyys on objektiivista todellisuutta siitä, että joutuu rangaistukseen jonkin tekemänsä takia. Häpeä on subjektiivinen tunne siitä, että olemme arvottomia sen vuoksi, keitä olemme. Kuten joku sanoi, Se on ero siinä, että tekee virheen ja on virhe. Syyllisyyden tunne, kun teemme syntiä, on hyvä ja jumalinen ja terve vastaus. Niinpä me juoksemme Jumalan luo ja etsimme Hänen anteeksiantoaan. Mutta häpeän tunteminen, kun teemme syntiä, on huono ja tuhoisa reaktio, joka pakottaa meidät pakenemaan häntä hänen halveksuntansa ja halveksuntansa pelosta.

(2) häpeä voi johtaa monenlaisiin tunteisiin ja tekoihin. Se johtaa tunteisiin siitä, ettei ole vain epäpätevä, vaan että on epäpätevä mihinkään merkitykselliseen tai että hänellä on merkittävä osa Kristuksen ruumiissa.

häpeän orjuuttamat ihmiset pyytävät jatkuvasti anteeksi muilta sitä, keitä he ovat. He tuntevat itsensä pieniksi, puutteellisiksi, eivät koskaan tarpeeksi hyviksi. He elävät lamauttavassa pelossa olla koskaan täyttämättä mittaansa, olla miellyttämättä niitä, joiden rakkautta ja kunnioitusta he haluavat. Tämä johtaa usein siihen, että ponnistelee kovemmin kompensoidakseen huonomman olon kuin muut.

(3) häpeällä on lukemattomia vaikutuksia ihmissieluun. Häpeässä olevilla on taipumus piiloutua; luoda suojamuureja, joiden takana he kyykistyvät ja toivovat, ettei kukaan näe todellista sinua. He pelkäävät, että muut näkevät ja tuntevat heidän todellisen minänsä ja hylkäävät heidät. Niinpä he pukeutuvat vääriin kasvoihin, omaksuvat persoonallisuuden tai joitakin piirteitä, jotka he luulevat toisten havaitsevan hyväksyttäviksi. He ovat vakuuttuneita siitä, että jos joku näkisi heidät sellaisina kuin he todella ovat, he olisivat vastenmielisiä ja pettyneitä. Niinpä heidät johdetaan olemaan vähemmän kuin heidän todellinen itsensä. He tukahduttavat tahallaan kaikki vahvuutensa. He sanovat itselleen: “mitä tahansa teenkin, älä ole haavoittuvainen. Se on vaarallista.”

(4) meidän on huolellisesti erotettava toisistaan yhtäältä perusteltu, ansaittu ja hyvin perusteltu häpeä ja toisaalta laiton, ansaitsematon ja väärin kohdistettu häpeä.

kun tekomme, asenteemme tai sanamme tuottavat häpeää Jumalalle, meidän pitäisi oikeutetusti ja ansaitusti tuntea häpeää. On muitakin tekoja, asenteita tai sanoja, joita meidän ei pitäisi hävetä, vaikka ne saattavatkin saattaa meidät pilkan, julkisuuden ja nolostumisen kohteeksi.

aiheeton tai aiheeton häpeä mainitaan usein Raamatussa. Tässä neljä esimerkkiä.

“sillä minä en häpeä evankeliumia, sillä se on Jumalan voima pelastukseksi jokaiselle, joka uskoo, juutalaiselle ensin ja myös kreikkalaiselle” (Room. 1:16).

meidän tulisi tuntea rohkeutta ja rohkeutta julistaessamme evankeliumia. Jos ihmiset pilkkaavat meitä ja kohtelevat meitä huonosti siksi, että julistamme äänekkäästi ja näkyvästi evankeliumia, meidän ei pitäisi tuntea mitään häpeää. Loppujen lopuksi evankeliumi on Jumalan voima pelastaa ihmissieluja. Ei-kristillinen maailma saattaa pitää meitä heikkoina ja typerinä, mutta evankeliumi on voimakas ja tosi.

“Älä siis häpeä todistusta meidän Herrastamme äläkä minua, hänen vankiaan, vaan kärsi evankeliumin tähden Jumalan voimalla” (2. Tim. 1:8).

jos tunnet häpeää, kun evankeliumi tehdään tunnetuksi tai kun sinut tunnistetaan ja yhdistetään johonkuhun, joka kärsii sen tunnetuksi tekemisestä, koet aiheetonta tai perusteetonta häpeää. Kristusta kunnioitetaan ja ylistetään, kun puhumme hänestä rohkeasti ja kärsimme halukkaasti hänen puolestaan.

“mutta jos joku kärsii kristittynä, älköön hävetkö, vaan kirkastakoon Jumalaa siinä nimessä” (1.Piet. 4:16).

pelkkä herjaaminen ja kaltoin kohtelu Kristukseen sitoutumisen vuoksi ei ole häpeän aihe. Itse asiassa se kirkastaa Jumalaa. Häpeää ei siis määritetä sen perusteella, miten ihmiset suhtautuvat meihin, vaan sen perusteella, tuottavatko tekomme kunniaa ja kunniaa Jumalalle vai eivät.

“sitten he jättivät neuvoston läsnäolon iloiten siitä, että heidät oli katsottu arvollisiksi kärsimään häpeää nimen tähden” (Apt.5:41).

pidätetyksi joutuminen, riisuttu ja hakattu sekä julkisen pilkan kohteeksi joutuminen on häpeällinen kokemus. Mutta apostolit eivät kostaneet. He omaksuivat halukkaasti häpeän tunteen, koska se lopulta kunnioitti Jumalaa.

(5) Raamattu puhuu usein käyttäytymisestä tai uskomuksista, joiden pitäisi aiheuttaa häpeää ihmisen sydämessä.

“sillä joka häpeää minua ja minun sanojani tässä avionrikkojan ja syntisen sukupolven aikana, sitä myös ihmisen poika häpeää, kun hän tulee Isänsä kirkkaudessa pyhien enkelien kanssa” (Mark.8:38).

toisin sanoen, kun kieltäydymme tottelemasta Jeesuksen kehotusta olla nöyriä ja nöyriä, koska pelkäämme ihmisten nauravan meille sen vuoksi, meidän pitäisi tuntea häpeää. Kun emme pyri elämään sukupuolisesta moraalittomuudesta vapaata elämää ja maailma onnittelee meitä siitä, ettemme ole antaneet periksi “vanhentuneelle” moraalikäsitykselle, meidän pitäisi tuntea häpeää.

“sanon tämän häpeäksenne. Voiko olla niin, ettei keskuudessanne ole ketään, joka olisi kyllin viisas ratkaisemaan veljien välistä riitaa, vaan veli käy oikeutta veljeä vastaan uskottomien edessä?”(1. 6:5-6).

“herää humalaisesta tokkuraisuudestasi, niin kuin on oikein, äläkä jatka synnintekoa. Sillä joillakuilla ei ole tietoa Jumalasta. Minä sanon tämän teidän häpeäksenne” (1. Kor. 15:34).

kummassakin tapauksessa heidän käytöksensä saattaa Jumalan huonoon valoon. He ovat häpäisseet häntä, ja siksi heidän pitäisi oikeutetusti tuntea häpeää. Kaksi muuta hyvin sijoitetusta häpeästä kertovaa tekstiä ovat:

“mutta mitä hedelmää sinä sait silloin siitä, mitä sinä nyt häpeät?”(Room. 6:21).

“jos joku ei tottele, mitä sanomme tässä kirjeessä, niin huomioi tuo henkilö, eikä hänellä ole mitään tekemistä hänen kanssaan, että hän häpeäisi” (2.Tess. 3:14).

(6) käymme sotaa häpeää tuottavia valheita vastaan taistelemalla uskon puolesta Jumalan anteeksiantoon. Toisin sanoen usko evankeliumin totuuteen on voima voittaa häpeä.

prostituoidulla, joka voiteli Jeesuksen jalat voiteella ja kasteli ne kyynelillään, oli paljon hävettävää. Hän oli “syntinen” ja hylkiö. Mutta Jeesus julisti, että hänen syntinsä on annettu anteeksi ja käski häntä “menemään rauhassa” (Luuk.7:36-50). Jeesus voitti hänen häpeänsä lupaamalla, että hänen syntinsä annettiin anteeksi ja että hän voisi nyt elää “rauhassa.”Hän olisi voinut päättää uskoa muiden vieraiden tuomioon ja tuomioon ja jäädä häpeään. Tai hän saattoi päättää uskoa, että Jeesus oli todella antanut kaikki hänen syntinsä anteeksi. Tapa käydä sotaa sitä epäuskoa vastaan, että emme saa todella anteeksi, on luottaa Kristuksen lupaukseen.

ratkaisu syntiin kulttuurissamme on juhlia sitä, kerskua sillä, liittyä julkiseen paraatiin julistamaan ylpeyttäsi siitä. Niinpä ihmiset pyrkivät selviytymään syyllisyyden aiheuttamasta tuskasta ja painosta yksinkertaisesti julistamalla, että kyseinen käytös ei sittenkään ole huonoa. Se on itse asiassa melko hyvä ja edistää minun identiteetti ja kukoistaa elämässä. Kuten joku sanoi: “kieltämällä synnin he yrittävät ottaa pois sen Piston.”

mutta ratkaisu häpeään ei ole juhliminen tai kieltäminen vaan anteeksianto. Raamatun sanoma on, että olet luultavasti paljon pahempi kuin edes voit kuvitella, mutta että olet paljon rakastetumpi kuin voit koskaan kuvitella. Kamppailua ei voi ratkaista häpeällä. Vain Jeesus voi. Ja Jumalan mittaamaton ja käsittämätön rakkaus sinua kohtaan osoitettiin ja pantiin näytteille, kun hän lähetti Poikansa Jeesuksen kärsimään ansaitsemaasi tuomiota.

jotkut teistä ajattelevat, että ratkaisu häpeään on yrittää kovemmin, tehdä enemmän, totella voimakkaammin. Joskus sinua houkuttaa luoda vielä enemmän sääntöjä ja käskyjä kuin mitä Raamatussa on, ja noudattamalla niitä kaikkia laillisesti toivot tukahduttavasi tai vähentäväsi tai ehkä jopa tuhoavasi riittämättömyyden ja häpeän ja arvottomuuden tunteesi. Ei! Ratkaisu löytyy vain yhdestä paikasta: Kristuksen rististä, jossa Jeesus otti häpeäsi päälleen ja kesti Jumalan tuomion, jonka sinä ja minä ansaitsimme.

(7) voitamme häpeän lamauttavan voiman, kun Pyhä Henki vahvistaa meitä luottamaan ja kokemaan Jumalan mittaamattoman rakkauden todellisuuden meitä kohtaan Kristuksessa.

“tästä syystä minä notkistan polveni Isän edessä, jolta jokainen suku taivaassa ja maan päällä on saanut nimensä, että hän kirkkautensa rikkauden mukaan antaisi teidän vahvistua voimalla Henkensä kautta sisimmässä olemuksessanne, jotta Kristus asuisi teidän sydämissänne uskon kautta—että teillä, jotka olette juurtuneet ja perustuneet rakkauteen, olisi voimaa ymmärtää kaikkien pyhien kanssa, mikä on leveys ja pituus ja korkeus ja syvyys, ja tuntea Kristuksen rakkaus, joka ylittää tiedon, jotta tulisitte täytetyiksi kaikella Jumalan täyteydellä” (Ef.3:14-21).

Pyhä Henki on suoranaisesti vastuussa siitä, että voimme kokea tuntevamme ja iloitsevamme siinä rakkaudessa, joka Jumalalla on meitä kohtaan Kristuksessa.

(8) vapaudumme häpeästä, kun Pyhä Henki herättää meidät kirkkaaseen ja majesteettiseen totuuteen, että olemme todella Jumalan lapsia.

“sillä te ette saaneet orjuuden henkeä langetaksenne takaisin pelkoon, vaan te olette saaneet lapseuden hengen, jonka kautta me huudamme:’ Abba! Isä! Henki itse todistaa meidän henkemme kanssa, että me olemme Jumalan lapsia ” (Room. 8:15-16).

“mutta kun aika oli tullut täyteen, Jumala lähetti vaimosta syntyneen poikansa, lain alaisuuteen syntyneen lunastamaan lain alaiset, jotta me saisimme lapseksioton. Ja koska te olette lapsia, on Jumala lähettänyt poikansa hengen meidän sydämiimme huutaen: ‘Abba! Isä!’Niin et ole enää Orja, vaan poika, ja jos poika, niin perillinen Jumalan kautta” (Gal. 4:4-7).

huomaa, että molemmissa teksteissä kokemuksellinen, koettu varmuus siitä, että meidät on otettu Jumalan lapsiksi, on suoranainen seuraus Pyhän Hengen työstä sydämissämme.

(9) me voitamme sodassa häpeää vastaan, kun Hengen voimalla käännämme sydämemme Kristuksen murtumattoman lupauksen puoleen, ettei mikään voi erottaa meitä Hänen rakkaudestaan.

“mutta minä en häpeä, sillä minä tiedän, keneen minä olen uskonut, ja olen varma, että hän voi siihen päivään asti varjella sen, mikä minulle on uskottu. Noudattakaa niiden terveiden sanojen mallia, jotka olette minulta kuulleet uskossa ja rakkaudessa, jotka ovat Kristuksessa Jeesuksessa. Pyhän Hengen kautta, joka asuu meissä, varjele sitä hyvää talletusta, joka on uskottu sinulle ” (2. Tim. 1: 12b-14).

tästä näemme, että Paavali voittaa taipumuksen hävetä luottamalla Jumalan lupauksen totuuteen, että hän varjelee häntä. “Pyhän Hengen avulla” löydämme voimaa evankeliumin hyvän talletuksen varjelemiseen. Piper sanoo:” taistelu väärää häpeää vastaan on taistelua Jumalan lupauksiin kohdistuvaa epäuskoa vastaan.”Kuten Paavali muualla sanoo,” Jokainen, joka uskoo häneen, ei joudu häpeään ” (Room. 10:11).

(10) kun meidät saadaan häpeämään jotain, mitä emme ole tehneet, voitamme sen voiman uskomalla sielumme ja ikuisen hyvinvointimme Jumalan totuuden ja oikeudenmukaisuuden haltuun.

“mutta minulle se on hyvin pieni asia, että minut tuomittaisiin teidän tai minkä tahansa ihmistuomioistuimen toimesta. Itse asiassa en edes tuomitse itseäni. Sillä en ole tietoinen mitään itseäni vastaan, mutta en ole siten vapautettu. Herra tuomitsee minut. Älkää sen tähden julistako tuomiota ennen aikaa, ennen kuin Herra tulee, joka tuo valoon sen, mikä on nyt kätketty pimeyteen, ja paljastaa sydämen tarkoitukset. Silloin kukin saa kiitoksensa Jumalalta ” (1. Kor. 4:3-5).

toisin sanoen, Piper selittää, “kaikesta pahasta ja petollisesta tuomiosta ja arvostelusta, jota muut voivat käyttää kasatakseen meille häpeän, joka ei ole meidän kannettavissamme, ja kaikesta sen aiheuttamasta ahdistuksesta ja henkisestä sodankäynnistä huolimatta lupaus on varma, että he eivät lopulta onnistu. Kaikki Jumalan lapset saatetaan kunniaan. Totuus tulee ilmi. Eikä kukaan, joka panee toivonsa Jumalan lupauksiin, joudu häpeään.”