10 vakaumusta synnytyksestä ja syntymästä kristillisestä maailmankuvasta

Jeesuksen seuraajana, ja kokemukseni vapaaehtoisena doulana ja neljän lapsen äitinä, on aikoja, jolloin minua on pyydetty selittämään synnytyksen ja synnytyksen kristillistä näkökulmaa. Missä asun globaalissa kaupungissa idässä, näemme eri maailmankatsomukset törmäävät joka aiheesta auringon alla. Synnytys ja synnytys eivät ole poikkeus. On etuoikeuteni puhua eri uskontoja edustavien naisten kanssa, opettaa evankeliumia, kun vastaan heidän kysymyksiinsä siitä, mitä Raamattu sanoo synnytyskivusta ja synnytyksestä.

paikallisseurakunnassani minulla on ollut myös tilaisuuksia rohkaista kristittyjä naisia. Käsittelemme sitä, miten Raamattu uudistaa mielemme, käsittelee harhakäsityksiämme ja paljastaa vääriä evankeliumeja. Palvomme Jumalaa yhdessä, kun hän sykähdyttää sydämiämme tällä uskomattomalla armon kuvalla.

tässä on 10 (ei-kattavaa) vakaumusta synnytyksestä ja syntymästä raamatullisesta näkökulmasta:

1. Synnytys (Uusi ruumiillinen elämä) on todiste Jumalan armosta.

Jumala olisi ollut täydellinen vain siksi, ettei hän olisi sallinut Aadamin ja Eevan elää sen jälkeen, kun he olivat tehneet syntiä häntä vastaan Eedenissä. Siitä lähtien olemme kaikki syntyneet syntiin ja ansainneet synnistämme kuoleman (Ps. 51:5).

elämä on siis arvokas lahja Pyhältä Jumalaltamme. Vastauksemme elämään on sydämestä lähtevä kiitollisuus ja nöyryys.

2. Jumala valtuutti Aadamin ja Eevan olemaan hedelmällisiä ja lisääntymään (1.Moos. 1:28), mutta tuomiossa hän sanoi “moninkertaistavansa tuskan” ollessaan hedelmällisiä (1. Moos. 3:16).

tässä suhteessa (vastoin joitakin synnytysfilosofioita) naisen synnytyskipu on erilainen kuin amoraalisilla eläimillä.

3. Synnytyskivut ovat erityinen osa Jumalan tuomiota Eevalle hänen synnistään (1. Moos. 3: 16), mikä viittaa siihen, että tarvitsemme pelastajaa.

mutta tuskalliset ja kuolettavan vaaralliset raskaudet eivät ole Jumalan viimeinen sana, sillä hän on luvannut pelastajan (1. Moos. 3:15)! Lastensynnyttämisessä kokemamme tuska on kutsu katumukseen ja uskoon, kuin vilkkuva neonmerkki, joka osoittaa meidät ristille, jossa Jeesus kärsi meidän sijastamme vapauttaakseen meidät Jumalan vihasta (Room. 5:9).

4. Kaikki naiset ja vauvat, jotka synnytettiin synnytyskivuista huolimatta, ovat Jumalan ansaitsemattoman, yhteisen armon vastaanottajia.

meidän kaikkien tulisi iloita Jumalan elämän riemuvoitosta synnytyskuolemasta, vaikka eläisimmekin ajassa/paikassa, jossa Turvalliset raskaudet ja synnytykset ovat yleisempiä kuin ei. Lisäksi ymmärrämme, että kaikki ihmiset kaikkialla, jotka pelastetaan Lunastajan kautta, joka on “vaimosta syntynyt” (1.Moos. 3:15; jes. 7:14; Gal. Tim.4:4; 1. 2: 15) ovat Jumalan ansaitsemattoman, pelastavan armon vastaanottajia. Miten ihmeellistä rakkautta!

5. Jeesus on Lunastajamme.

järkyttävästi Vapahtajamme tuli tähän maailmaan niin kuin me kaikki-synnytyskivun tuomitsemisen kautta. Koska hän uhrasi ristillä, meillä on nyt lunastus hänen verensä kautta, rikkomustemme anteeksianto, hänen armonsa rikkauden mukaan (Ef. 1:7). Meillä ei ole lunastusta tai anteeksiantoa hedelmällisyytemme kautta.

6. Emme “luota syntymään” tai ruumiiseemme, vaan luotamme elävään Jumalaan, jonka kädessä on kaikkien elävien elämä ja koko ihmiskunnan henki (Job 12:10).

Herra itse on turvamme (Ps. 18:1-2), Ei mitään koulutusta, kokemusta, henkilöä, kirjaa, laitosta, menetelmää tai suunnitelmaa.

7. Jumala on kaiken Luoja, myös synnytyksen.

ikuisuuden menneisyydestä Jumala sääti Nikodeemukselle Jeesuksen yölliset sanat: “ellei ihminen synny uudelleen, hän ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa” (Joh.3:3).

saatoimme päätellä, että yksi syy siihen, miksi Jumala loi synnytyksen, oli se, että meillä olisi kuva, joka auttaisi meitä ymmärtämään, mitä kääntyminen merkitsee: pimeydestä kutsuttu hänen ihmeelliseen valoonsa. “Suuren armonsa mukaan hän on saattanut meidät uudestisyntymään elävään toivoon Jeesuksen Kristuksen kuolleistanousemisen kautta”, Pietari julistaa, “uudestisyntyneet, ei katoavasta siemenestä, vaan katoamattomasta, elävän ja pysyvän Jumalan Sanan kautta” (1.Piet. 1:3, 23).

8. Sekä “luonnollinen synnytys” että “lääketieteellinen synnytys” eivät ole sen enempää ihmisten aikaansaannoksia kuin armon vastaanottaminen Jumalalta.

me kaikki kerskaamme yksin Kristuksesta; hän ansaitsee kaiken ylistyksen kaikkina aikoina kaikissa olosuhteissa.

9. Synnytyskivun joustava metafora esiintyy kaikkialla Raamatussa.

yhdessä kohdassa apostoli Paavali käyttää sitä selittääkseen, miten kärsimyksemme tuottaa tulevaa kunniaa. Kristityt odottavat lopullista vapautusta synnistä ja kuolemasta; mutta tänä aikana me huokaamme sisäisesti kärsiessämme Kristuksen kanssa, “jotta mekin kirkastuisimme hänen kanssaan.”Tämän toivon tähden meidän kärsimyksiämme” ei kannata verrata siihen kirkkauteen, joka meille ilmoitetaan ” (Room. 8:17-25; vrt. 2.Kor. 4:16–18).

toisin sanoen ylösnousemuselämän ilo on suurempi kuin sen tuottamiseen vaadittava tuska. Tämä on vielä yksi tapa, jolla synnytys osoittaa meidät Kristukseen.

10. Jeesus ristiinnaulittiin meidän sijastamme syntiemme tähden Jumalan täsmällisen suunnitelman ja ennaltatietämyksen mukaan.

sitten Jumala herätti hänet ja päästi kuoleman tuskat valloilleen, koska kuolema ei voinut pitää häntä vankina (AP.T. 2:22-24). Aina kun nainen tai lapsi menehtyy synnytyksessä, me suremme syvästi. Kipu ja kuolema eivät ole hyväntahtoisia “elämän tosiasioita.”Mutta me emme murehdi niinkuin ne, joilla ei ole toivoa, sillä tulee päivä, jolloin se, joka voitti kuoleman tuskat, herättää jälleen henkiin ne, jotka ovat nukahtaneet (1.Tess. 4:13–14). Kaikki huokauksemme päättyvät, kun vihdoin näemme, mitä olemme toivoneet, kun Jumalan lupaaman ennallistuksen loppuunsaattaminen puhkeaa täysin (Room. 8:23–25).