ads

Abstrakti

ihmisen toiminnalla on suuri vaikutus maapallon veden kiertokulkuun. Patojen rakentamisen ja kastelujärjestelmien avulla suuria määriä vettä johdetaan pois jokijärjestelmistä. Ilmaston lämpenemistä aiheuttavat kasvihuonekaasupäästöt muuttavat myös sademääriä ja haihtumista eri puolilla maapalloa. Tämänhetkisiä ja tulevia vaikutuksia maailmanlaajuiseen veden kiertokulkuun on kuitenkin edelleen vaikea arvioida määrällisesti, koska tietoja on saatavilla rajoitetusti, mallit ovat puutteellisia ja ilmastonmuutosta koskevissa ennusteissa on suuria epävarmuustekijöitä. Osittain näiden rajoitusten ylittämiseksi käytimme monimallista lähestymistapaa ihmisen toiminnan vaikutusten tutkimiseen maailmanlaajuisessa veden kiertokulussa. Neljä eri globaalia hydrologista mallia (H08, VIC, WaterGAP ja LPJml) pakotettiin historiallisella ilmastotietokannalla (Watch-Pakotustieto) ja kolmen eri globaalin ilmastomallin (Echam, IPSL ja CNRM) bias-korjatulla tuloksella käyttäen kahta päästöskenaariota (A2 ja B1). Lisäksi ajettiin lpjml-mallia kahdella eri maankäytön muutosskenaariolla. Yhdistämällä veden saatavuussimulaatiot Watch-projektissa kehitettyihin veden kysyntäskenaarioihin analysoimme myös nykyistä ja tulevaa veden niukkuutta. Analyysit osoittavat, että nykyiset ihmisen vaikutukset ja veden kiertokulku ovat erityisen suuria Keski-Aasiassa, osissa Eurooppaa, Yhdysvaltain lounaisosissa ja Murray-Darlingin altaalla Australiassa. Maatalouden vedenkäytön ja kysynnän mallivertailu osoitti, että erot maailman maatalouden kokonaiskysynnässä ja vedenkäytössä olivat suhteellisesti pienemmät kuin erot simuloidussa veden saatavuudessa. Kaikki mallit osoittivat maatalouden vedenotto on korkea Etelä-ja Itä-Aasiassa erityisesti Pohjois-Intiassa ja Pakistanissa sekä Koillis-Kiinassa. Suurimmat alueelliset erot eri mallien välillä havaittiin Pohjois-Kiinassa, jossa H08: n veden tarve oli huomattavasti suurempi kuin VIC: n. Tulevaisuusanalyysit osoittivat, että ilmastonmuutoksen vaikutukset maapallon veden kiertokulkuun ovat potentiaalisesti suuret erityisesti puolikuivilla alueilla. Vaikka yleisesti ottaen neljässä hydrologisessa mallissa oli huomattavia eroja, kaikki mallit ennustivat samansuuntaista muutosta. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että sekä B1-että A2-skenaarioissa maatalouden veden kysynnän prosenttiosuus, jota pinta-ja pohjavedellä ei voida tyydyttää, kasvaa. Vesipula on paljon suurempi A2-skenaariossa kuin B1-skenaariossa. Yhteenvetona voidaan todeta, että käyttämällä monimallista lähestymistapaa saadaan vankempi kvantifiointi mahdollisista tulevista ihmisen toiminnasta aiheutuvista vaikutuksista maailmanlaajuiseen veden kiertokulkuun.