Arizonan Proposition 122 käsittelee muutakin kuin federalismia

aiempien kolumnieni lukijat tietävät, että vietän paljon aikaa analysoimalla suoria demokratiatoimenpiteitä ja näiden toimenpiteiden ja Yhdysvaltain perustuslain välistä vuorovaikutusta. Alla olevassa tilassa, keskustelen mielenkiintoinen Arizona aloite (Proposition 122), joka (aikaan tämän lähettämistä) näyttää olevan täpärästi hyväksynyt Äänestäjät tällä viikolla. Arizonan toimenpide, kuten monet Kaliforniassa hyväksytyt aloitteet, valaisee sitä, miksi jotkut haluavat turvautua suoraan demokratiaan, miten aloitteet herättävät usein monimutkaisia liittovaltion perustuslaillisia kysymyksiä ja—mikä tärkeintä—miten aloite voi joskus näyttää koskevan yhtä asiaa, mutta lähemmin tarkasteltuna se osoittautuu enemmänkin toiseksi.

se, mitä toimenpiteessä sanotaan

ehdotus 122 muuttaa Arizonan perustuslakia siten, että Arizona voi käyttää “suvereenia valtaansa” “suojellakseen ihmisten vapautta ja säilyttääkseen Yhdysvaltain perustuslain valvonnan ja tasapainon” “rajoittamalla henkilöstön toimintaa ja taloudellisten resurssien käyttöä perustuslain mukaisiin tarkoituksiin . . .”Mitta jatkuu:” jos kansa tai sen edustajat käyttävät valtaansa . . . , tämä valtio ja kaikki poliittiset osastot . . . eivät saa käyttää mitään henkilöstöä tai taloudellisia resursseja valvomaan, hallinnoimaan tai tekemään yhteistyötä nimetyn liittovaltion toiminnan tai ohjelman kanssa.”

selvin sanoin, toimenpide nimenomaisesti valtuuttaa osavaltion säätämään lakeja, jotka estäisivät minkään valtion varojen käytön liittovaltion lain tai toimenpiteen täytäntöönpanoon, jonka Arizona katsoo rikkovan Yhdysvaltain perustuslakia, riippumatta siitä, onko jokin tuomioistuin, liittovaltio tai osavaltio mitätöinyt kyseisen liittovaltion ohjelman.

onko ehdotus 122 voimassa liittovaltion perustuslain nojalla?

jotkut aloitteen arvostelijat ovat ilmeisesti sitä mieltä, että se itsessään on perustuslain vastainen ja että tuomioistuin voisi kaataa sen. Kuten eräs vastustaja kertoo verkkosivuillaan:

Prop. 122 on perustuslain vastainen. Yhdysvaltain perustuslain VI artiklan 2 lausekkeessa (“Supremacy Clause”) määrätään, että ” tämä perustuslaki ja Yhdysvaltain lait, jotka tehdään sen mukaisesti; ja kaikki sopimukset, jotka tehdään tai jotka tehdään Yhdysvaltojen alaisuudessa, ovat maan korkein laki; ja tuomarit jokaisessa valtiossa on sidottu siten, riippumatta siitä, mitä perustuslaki tai lait tahansa valtion päinvastoin.”. . . Amerikkalaiset kävivät veristä sisällissotaa jo pitkään huonoon valoon jääneistä poliittisista opeista ” mitätöinnistä, väliintulosta ja irtautumisesta.” . . . Yhdysvaltain korkein oikeus on aina hylännyt opit ” väliintulosta ja mitätöinnistä.”

oma näkemykseni on, että toimenpide—oli se sitten viisas tai harkitsematon-menee todennäköisesti ainakin pääpiirteissään perustuslain läpi. On totta Supremacy lauseke, että todetaan, ilman tuomioistuinten päätöksiä, että liittovaltion lait ovat pätemättömiä, ei voi myöntävästi rikkoa liittovaltion kieltoja, ja ei myöskään voi puuttua tai estää liittovaltion toimintaa toteuttaa liittovaltion säädöksiä. Mutta on myös totta, että osavaltioilla ei ole velvollisuutta auttaa tai osallistua liittovaltion lakien täytäntöönpanoon. Korkein oikeus teki selväksi, että New York vastaan Yhdysvallat ja Printz vastaan Yhdysvallat. Yhdysvallat, että lainsäädäntö-ja toimeenpanovallan haarat valtion ja paikallishallinnon ei voida vaatia kongressin myöntävästi säätää tai valvoa liittovaltion politiikkaa. Siinä määrin kuin Proposition 122 vain pyrkii valtuuttamaan valtion käyttämään hyväkseen New Yorkin ja Printzin tunnustamia vapauksia, se ei ole perustuslain vastainen.

tässä on joitakin ryppyjä, jotka on mainittava. Ensinnäkin New York ja Printz tunnustivat molemmat, että osavaltion oikeusvirkamiehillä—erotuksena lainsäätäjistä ja puhtaasti toimeenpanovallan jäsenistä—on velvollisuus käsitellä ja valvoa liittovaltion lakia. Joten Proposition 122 rikkoisi liittovaltion perustuslakia siinä määrin, että toimenpide olisi tulkittava valtuuttamiseksi (tai vaatimiseksi) osavaltion tuomioistuimet pidättäytymään kuulemasta/toimeenpanemasta vaateita liittovaltion perussäännön nojalla, jonka Arizona piti perustuslain vastaisena (varsinkin jos osavaltion tuomioistuimet pysyivät avoimina kuulemaan vaatimuksia vastaavan osavaltion säädöksen nojalla).

toiseksi, myös lainsäädäntö-ja toimeenpanotehtävissä, Printz ehdottaa mahdollista poikkeusta “ministeriöiden raportointivaatimuksiin”; siltä osin kuin liittovaltion laki velvoittaa valtion virastoja antamaan hallussaan olevia tietoja liittovaltion viranomaisille, osavaltioilla voi olla pätevä velvollisuus tehdä niin, jolloin ehdotusta 122 ei voida soveltaa, vaikka tietojen antaminen kuluttaisi jonkin verran osavaltion aikaa tai rahaa.

kolmannet ja reaalimaailmassa ehkä tärkeimmät valtiot tai niiden osa-alueet sopivat usein ryhtyvänsä tiettyihin toimiin liittovaltion lakien täytäntöönpanon helpottamiseksi vastineeksi liittovaltion rahoituksesta. Jos Arizona on hyväksynyt liittovaltion varoja sillä ehdolla, että se ryhtyy tiettyihin toimiin, Proposition 122: een ei voida vedota vapauttaakseen osavaltion velvollisuudesta noudattaa sopimuslupauksiaan, vaikka Arizona myöhemmin päättäisikin, että liittovaltion laki on perustuslain vastainen. (Saattaa olla monimutkaisia tilanteita, joissa valtion virasto tai osa hyväksyy ehdollisen liittovaltion varoja sen jälkeen, kun osavaltion lainsäätäjä tai Äänestäjät on julistanut liittovaltion ohjelman kyseessä olevan perustuslain vastainen, mutta oma alustava mielessä on, että lupaukset liittovaltion hallitus on pidettävä, niin kauan kuin FBI olisi voinut kohtuudella päätellä, että valtion yksiköt oli näennäinen valta tehdä lupauksia; jos ehdotus 122 aiotaan panna täytäntöön näissä asetuksissa, osavaltioiden tuomioistuinten olisi kiellettävä valtion virastoja tai alajaostoja antamasta lupauksia liittovaltion hallitukselle ennen kuin liittovaltion rahoitus hyväksytään.)

ennen kuin jätän kysymyksen Proposition 122 pätevyydestä, huomaan, että sen kannattajat näyttävät haluavan sen pysyvän kirjoissa, vaikka se kumottaisiin oikeudellisesti kokonaan tai osittain. Kuten “Kyllä 122” – sivusto selittää: “mikä tärkeintä, 3 miljoonaa ihmistä Arizonassa ilmaisemaan itseään liittovaltion asioista vaaliuurnilla, jota on vaikea marginalisoida. Tämä on suunniteltu mallilainsäädännöksi muille valtioille.”Toisin sanoen, osa proposition 122 taustalla olevasta sysäyksestä on kansalaisten muodollisen mielipiteen ilmaisemisen helpottaminen liittovaltion toimenpiteiden pätevyydestä riippumatta tämän ilmaisun oikeudellisista tai verotuksellisista vaikutuksista.

mielestäni suoran demokratian tarkoituksena on usein antaa kovaääninen poliittinen kannanotto, riippumatta siitä, millä teknisellä oikeusvaikutuksella lausuma voidaan laillisesti esittää. Siksi uskon, että viimeaikaiset Kalifornian suoran demokratian kehityskulut, joista olen kirjoittanut, kuten lainsäätäjän yritykset kumota aloitteita, joita ei ole pantu täytäntöön, tai laillisesti löydetyt kiellot niin sanotuille neuvoa-antaville aloitteille, eivät ole sopusoinnussa suoran demokratian syvimpien perinteiden kanssa.

Mitä Propositio 122 Lisää Juridisesti?

edellä olevat kappaleet viittaavat siihen, että propositio 122 voidaan nähdä jälleen yhtenä osavaltioiden ja liittovaltion välisen jännitteen ilmentymänä. Arizonan kansalla (jota edustaa osavaltion lainsäätäjä) on usein erilainen näkemys liittovaltion vallan laajuudesta Yhdysvaltain perustuslain mukaan kuin liittovaltion hallituksella itsellään, ja Arizonalaiset haluavat pystyä puhaltamaan pilliin ja kieltäytymään yhteistyöstä liittovaltion viranomaisten kanssa. Mutta sitten herää kysymys: Miksi ehdotusta 122 tarvitaan? Eikö Arizonalaisilla ole jo valta arvostella ja kieltäytyä rahoittamasta tapauskohtaisesti liittovaltion ohjelmia, joita Arizona pitää perustuslain vastaisina? (Itse asiassa, eikö Arizona ole harkintavaltaa olla osallistumatta liittovaltion ohjelmiin, vaikka sen erimielisyys liittovaltion ohjelmien kanssa liittyy politiikkaan eikä liittovaltion perustuslailliseen auktoriteettiin?)

on käynyt ilmi, että tärkein oikeudellinen syy ehdotus 122 saatetaan tarvita (sen kannattajien näkökulmasta) ei ole se, mitä arizonalaisilla on liittohallituksen kanssa, vaan pikemminkin heidän omat epäilyksensä Oman osavaltionsa perustuslaista ja siitä, miten se jakaa valtaa sisäisesti. Vastauksena kysymykseen ” Eikö lainsäätäjä voi tehdä tätä ilman äänestyslippua?”Kyllä 122: ssa” – sivustolla lukee:

äänestystulos on ainoa tapa muuttaa Arizonan perustuslakia, joten se on ainoa tapa saada tämä mekanismi sovellettavaksi osavaltion kaikkiin osiin. Ilman perustuslain muutosta tuomioistuimet ovat vapauttaneet toimeenpanovallan eri haarat (Kuvernöörinvirasto, oikeusministeri…), vuokratut kaupungit (Phoenix, Tucson…) ja lähes valtiolliset yksiköt (Department of Environmental Quality…). Monet liittovaltion ohjelmat tällä hetkellä kumppani suoraan näiden yksiköiden ja täysin ohittaa kaikki lainsäädännön yleiskatsaus.

ehdotus 122: n todellinen sysäys ei siis ole pelkästään väitetty liittovaltion ylireagointi; se on osavaltioiden tuomioistuinkäsittely, joka on eristänyt tietyt valtion laitokset osavaltion lainsäätäjän ja/tai äänestäjien valvonnasta. Se, mitä myytiin lähinnä federalismin mittapuuna, on todellisuudessa valtion sisäistä vallan uudelleenjärjestelyä. Se ei tee toimenpiteestä huonoa tai perustuslain vastaista (useimmat valtion sisäiset uudelleenjärjestelyt ovat päteviä, kuten korkein oikeus teki selväksi viime kaudella Schuette v. BAMNIN tapaus), mutta se korostaa, että aloitteellisessa toimenpiteessä on usein enemmän kuin silmä näkee, mikä saattaa selittää sen epäilevän asenteen, jolla monet suhtautuvat aloitteeseen.