Good Theology

minulla on ilo esitellä tässä painetussa numerossa Collegen kirjoituskilpailun voittajat (s. 32). Saimme 46 esseekokoelmaa eri puolilta Yhdysvaltoja ja Kanadaa. Olin iloinen nähdessäni niin monien nuorten kristittyjen kirjoittavan siitä, miksi Kristinuskolla on heidän mielestään yhä merkitystä.

noissa esseissä luin, että Kristinuskolla on yhä merkitystä, koska Jumala on yhä toiminnassa tässä maailmassa ja kutsuu meitä liittymään hänen kanssaan tähän työhön. Luin, että Kristinuskolla on yhä merkitystä, kun kirkko tottelee tätä kutsua liittyä Jumalan työhön kaikkien elämänalueiden ennallistamiseksi. Luin, että vain kristinusko tarjoaa kerronnallisen kehyksen, joka antaa parannuksen, toivon ja merkityksen kärsimyksille elämässämme. Ennen kaikkea luin, että Kristuksen elämä, kuolema ja ylösnousemus ovat kaiken tämän keskiössä. Nämä nuoret kirjailijat harjoittivat teologiaa.

marraskuussa 2018 tulee kuluneeksi 400 vuotta myös Dortin synodista, joka laati Dortin kanonit, yhden kristillisen reformoidun kirkon tunnustuksista. (Katso muistoartikkeli tammikuulta 2019.) Minulla on ollut tilaisuuksia keskustella Kaanoneista yliopisto-opiskelijoiden kanssa. Monet pohtivat, ovatko kaanonit edelleen merkityksellisiä. Useimmat eivät voineet ryhtyä siihen, mitä he pitävät “teologisena hiustenpesuna.”

vastaukseni on ollut, että heidän sydämessään kanonit käsittelevät pelastusta kokonaan Jumalan armosta, alusta loppuun. Ihmisen vapaa tahto tai ihmisen valinta tai mikään muukaan ei voi riistää Jumalan armoa pelastuksemme alkuna ja loppuna. Pähkinänkuoressa uskon, että kaanonit yrittivät suojella, säilyttää ja levittää sitä. Sen takana voin seistä, vaikka kristityt saattaisivatkin väitellä kanonien teknisistä kohdista.

mutta ymmärrän useimpien nuorten kärsimättömyyden niitä teologisia kiistoja kohtaan, joista Dortin kaanonit syntyivät. Heille tällaiset teologiset väittelyt näyttävät paljon samalta kuin” sanasota”, josta apostoli Paavali varoitti (2. Tim. 2:14). Useimmat heistä haluavat nähdä uskon vaikuttavan konkreettisesti maailmaan ja ihmisten elämään. Intuitiivisesti he tietävät, että hyvässä teologiassa on viime kädessä kyse Jumalan ja ihmisten palvelemisesta.

kirjassaan Redeeming How we Talk Ken Wytsma ja A. J. Swoboda erottavat kaksi teologian tyyppiä: “yhdellä Raamatun ja teologian tuntemusta käytetään keinona palvella Jeesusta, ihmisiä ja kirkkoa. Toisesta tulee kuitenkin eräänlainen vallan ja auktoriteetin väline. Ensinnäkin tieto on Jumalan lahja keinona palvella ja rakastaa toisia. Toiselle tieto tulee hallinnasta, vallasta ja auktoriteetista. Ensimmäinen on pyhä teologia. Toinen on demoninen teologia” (s. 131). Hyvä teologia ei merkitse vain uskollisuutta ja täsmällisyyttä Jumalan sanaa kohtaan, vaan siihen täytyy sisältyä Jumalan Sanan viisas ja rakkaudellinen käyttö.

olen valitettavasti kohdannut liian monia kristittyjä, jopa pastoreita, jotka eivät tunnista tuota totuutta. Heidän ylimielisyytensä ‘oikeassa olemisessa’ vahingoittaa usein enemmän Jumalan valtakuntaa kuin edistää sitä. Joistakuista teologiasta ei tule polvistuvaa penkkiä, joka nöyrryttää heidät Jumalan edessä, vaan astinlautaa, jolla he korottavat itsensä toisten yläpuolelle. He käyttävät teologista tietoa voittaakseen väittelyt ja näyttääkseen älylliset kykynsä, hallitakseen toisia ja saadakseen tahtonsa läpi. Tämä teologian käyttö saa monet nuoret paheksumaan-ja syystäkin. Sen sijaan hyvän teologian pitäisi herättää uskoa Kristukseen, toivoa Jumalan tehtävään ja rakkautta Jumalaa ja muita kohtaan.

kun muistamme Dortin Kaanoneja, katukaamme myös teologian väärinkäyttöä ja seuratkaamme nuortemme johtoa hyvän teologian tavoittelussa.