Kenelle se voi koskea: – Poetry Daily

polaroidissa talon laatikossa muut sukulaiset poimivat, olen suhahdus taustalla,hopeanhohtoinen moppi. Tuhkakupin rätinä, kun tyhjennät stoveis vähän kuin minun ääneni, juuttunut savupiippuun kuin pesään.Sinun ei tarvitse tietää, miten viivyttelin, – miten pelkäsin käärmeitä, – tai miten annoin kamalia lahjoja, kun vaivauduin antamaan niitä.Meedio käski minun muistaa rakastamattomat kuolleet, ja niin tein, mutta en sillä tavalla kuin he haluaisivat, muistellen kuinka heistä tuli rumia, kun he drankor varasti irtorahan pesulasta, kun he luulivat, ettei kukaan nähnyt. Vietin vuoden kirjoittaen viimeisiä kirjeitäni, – kirjoittaen pois kylmän sängyn velkaa, – teeskennellen, että minulla oli kiire, kun oikeasti minut kotiutui sohvalle kissa.Rahan takia tein monia asioita-loukkuun jääneitä piisameita, taoin kiitoskortteja, annoin miesten silittää minua tanssiessani.Enimmäkseen esitin henkilöä, joka välitti, kallisti tuolissani ja yritti vaikuttaa sitoutuneelta, – keskittyneeltä sedältä, josta et ollut varma, piditkö.Minä tupakoin asuntoautossa ja jätän tukkani. Mä oon siellä deadheading raparperibnobody vaivautuu poimimaan ja arvottomat kokoelmani-räsymatot, betonitontut-oli mitä todennäköisimmin laitettu roskiin.Joskus valehtelin, kun minulla oli tylsää. Halusin sinun tietävän, mitä minä tiedän, vaikka lopulta annoin sen yläviittauksen saadakseni sinut nauramaan.Tämä elämä, jota vietin, oli enimmäkseen yksityistä, ja tunteja kului nyyhkyttäen lepakon guanoa rapistuvista portaista.Kukaan ei tiennyt puoliakaan, eikä kukaan tuntunut välittävän.Aavistin, miten laiminlyöty kaupungin hautausmaa tuli, vilahti näyssä ruostunut aita, joka päästi peuran sisään.Kuorta riisuttiin juniperseistä, jotka tulivat lopulta myrskyssä alas.Olin siinä myrskyssä, joka lensi icetoward Arcadian yli. Se on kaupunki Wisconsinand ei mikään nimi paratiisi.