Light Breaks Where No Sun Shines – Dylan Thomas – Analysis

This poem by Dylan Thomas is not easy to master and is open to personal interpretation … my thoughts are in kursivized after each stanza …

Light Breaks Where No Sun Shines

Light breaks where no sun shines;
Where no sea runs, the waters of the Heart
Push in their Tides;
ja, broken ghosts with glowworms in their head,
the things of light
File through the flesh where no flesh decks the bones.

… valo tulee vain pimeydestä … valo voidaan tunnistaa vain pimeydestä … ja ‘sydän työntyy’ uudelle alueelle, ei niin kuin meri, joka tulee ja menee samoille rajoille … ‘sydämen vedet’ voidaan rinnastaa henkiseen valoon … ne ovat kuin ‘särkyneet haamut hehkumadoilla’, koska tällainen valo on piilevänä ruumiissa abstraktiona … ja siten viilettävät lihan läpi aivan erillään lihasta, joka peittää luut …

kynttilä reisissä
lämmittää nuoruutta ja siementä ja polttaa iän siemeniä;
missä ei ole siementä,

kynttilällä reisissä on seksuaalisia mielleyhtymiä ja se edustaa aikaa … ajan kanssa nuoruuden siemen palaa pois kynttilän palaessa eikä siementä synny

ihmisen hedelmä valkenee tähdissä,
kirkas kuin viikuna;
jos vahaa ei ole, kynttilä näyttää karvansa.

… ja ajan kanssa ryppyinen ihminen avaa silmänsä tähdissä … ‘ihmisen hedelmä’ – valo yhtä kirkas kuin tähdet … viikuna sopiva valinta hedelmäksi (juuri viikunapuun alla Buddha sai valaistumisen) …. ja voisi sanoa, että ajan kanssa, kun kynttilä palaa loppuun eikä sydänlankaa, meillä on iän

aamunkoitto taittuu silmien takana;
pääkallon ja varpaan pylväistä tuulinen veri
liukuu kuin meri;
ei aidattu eikä seivästetty, taivaan puuskat
syöksyvät tangolle
ennustaen hymyssä suin kyynelten öljyä.

… valo ja tietoisuus yleensä tulee sisältäpäin … ja aamunkoitto saattaa särkyä näkymättömänä (‘silmien takana’) … ‘veri’, sydämen vedet etsivät valaistumista kuin leviävä meri … mutta taivaalta tulee valo …taikavarpu, joka etsii vesisuihkuja… ja sitten ‘hymy’ ja öljy – tulevat parannuksena etsinnän kyyneliin …sauva ja öljy, joilla on uskonnollisia mielleyhtymiä

yö sockets roundsissa,
kuin jokin pikikuu, pallojen raja;
päivä valaisee luuta;
missä ei ole kylmää, nylkemistuulet purkavat
talven kaavut;
kannesta roikkuu kevään kalvo.

… yö vaatii veronsa … ja kaikki lämpö otetaan ‘nylkytuulilla’ … kun päivänvalo tulee, se kohtaa luun … kevät tapahtuu toivottavasti, mutta se on nyt ‘kansien varassa roikkuminen’ … tämä kertoo minulle aamunvalosta, joka kohtaa kehon synkän laman

valo katkeaa salaisilla tonteilla,
ajatusvihjeillä, joissa ajatukset tuoksuvat sateessa;
logiikan kuoltua,
maaperän salaisuus kasvaa silmän läpi,
ja veri hyppii auringossa;
jätealueiden yläpuolella aamunkoitto pysähtyy.

… mutta valolla on arvoitus työssään … hienovarainen ja logiikan tuolla puolen … “ajatusvihjeistä, joissa ajatukset tuoksuvat sateessa” … mikä ihmeellinen raja … ja valo tulee vasta, kun logiikan yritys hylätään … valon salaisuus tulee silmän kätketyn maaperän läpi … kun kasvi kasvaisi siitä, mikä on piilossa maan alla … ja kun kevät on täällä ‘veri hyppää auringossa’… herääminen … mutta mitä dawn löytää ‘jätealueiden yllä’, ei tunnistusta, ei vastausta ja sellaisilla alueilla dawn on tehoton … ehkä vetoomus valolle

Dylan Thomas

… lisää valoa tulee varmasti, kun luen uudelleen