Marlies History

se oli 1800-luvun lopulla, että paikallinen liikemies ja urheilijat Mr. John Earls päätti perustaa uuden athletic club Toronton keskustassa. Hänen valitsemansa nimi oli”Toronto Marlborough Athletic Club”.

Mr. Earls jää todellakin historiaan Marlboro Hockeyn “isänä”. Hän ei olisi voinut kuvitellakaan tuolloin, millainen sarjataso hänen uudesta seurastaan tulisi.

seura on nimetty englantilaisten aatelisten pitkän linjan, Marlboroughin herttuoiden mukaan. Herttuoiden sukunimi oli Churchill, ja itse asiassa Marlboroughin VIII herttua oli legendaarisen Britannian pääministerin Sir Winston Churchillin setä.

vuosien saatossa Churchillin nimestä oli tullut synonyymi johtajuudelle, rohkeudelle ja heidän kyvylleen vastata haasteeseen vastoinkäymisten aikana. Lyhyesti sanottuna Churchillit tarjosivat täydellisen esikuvan nuorisoseuralle.

silloinen kerhon sihteeri Fred Waghorne kirjoitti IX: lle Marlborough ‘ n herttualle Charles Spencer-Churchillille Englannissa luvan käyttää tarinallista nimeä ja vaakunaa.

valitessaan logonsa seura otti Marlborough ‘ n sukukruunun ja lisäsi siihen Athletic Clubin nimikirjaimet “A. C.”. Vasta 1950-luvun lopulla kruunu asetettiin nykyistä vaahteranlehteä vastaan.

Tämä nimen historiallinen tausta johti myös siihen, että sen joukkueet saivat lempinimen “The Dukes”.

on konkreettisia todisteita siitä, että seura on osallistunut pesäpalloon, jalkapalloon, haavipalloon ja nyrkkeilyyn 1880-luvun lopulta alkaen. Globe and Mail-lehden 23.huhtikuuta 1888 julkaisemassa artikkelissa esitetään tulevan viikonlopun jalkapalloaikataulu, johon sisältyy myös Marlboro Toronto Junior Football Leaguessa.

tuolloin Marlboro Athletic Club piti päämajaansa toimistossa osoitteessa 192 Spadina Avenue Toronton keskustassa.

kuten oli yleistä tuon ajan urheiluseuroilla, Marlboron pelaajat olivat “monilajiurheilijoita”, joilla oli samat kasvot ja jotka kilpailivat seurasta useissa lajeissa urheilukalenterissa.

1890-luvun lopulla organisoitu jääkiekko oli löyhästi järjestetty juttu. Sen ajan nuorille pelaajille varsinaiset pelit rajoittuivat yhteen haasteeseen naapuriseurakuntien ja koulujen välillä.

ainoa poikkeus oli Toronto Lacrosse Hockey League. Vaikka liiga operoi kolme divisioonaa kilpailu-vanhempi miesten (avoin), keskitason (avoin) ja Junior (18 ja alle) se olisi jälkimmäinen luokka, että kaikkien aikojen ensimmäinen Marlboro hockey team olisi merkitty kaudella 1899-1900. Pelaajat vaihtelevat 14-18 vuotta vanha se ei ollut vain alussa seurojen maineikas historia, mutta sen ensimmäinen “pieni” joukkue samoin.

jääkiekkokausi tuolloin alkaisi joulukuun lopulla tai tammikuun alussa. Kaikki jääpinnat, myös sisätiloissa olevat, oli tehty luonnonjäästä ja riippui vahvasti päivän sääolosuhteista.

herttuapari voitti Toronto Lacrosse Hockey Leaguen Junioridivisioonan vuosina 1900-1901, mikä olisi nuoren seuran minidynastian alku.

seuraavalla kaudella Marlborot nousivat sekä juniorijoukkueisiin että Seniorijoukkueisiin Toronto Lacrosse Hockey Leagueen, jossa 1901-1902 Senior voitti kauden päätteeksi.

vuosina 1902 – 1903 seura nousi ensimmäistä kertaa juniorijoukkueeseen paljon vahvempaan OHA: han ja käveli pois kruunu mukanaan kukistaen Kingstonin tuossa ensimmäisessä mestaruussarjan loppuottelussa. Seura nousi myös OHA: n keskikastiin, jossa se voitti Toronton alueryhmän ennen kuin hävisi maakuntafinaaleissa.

näitä mestaruuksia seurasivat Senior OHA-mestaruudet vuosina 1903-1904 ja 1904-1905. Entinen siirryttyään haaste kuuluisa “Ottawa Silver Seven” Stanley Cup, menettää kahden pelin yhteensä tavoite sarja, kun taas jälkimmäinen voitti Smiths putoaa maakunnan otsikko seuraavana vuonna.

merkille pantavaa näinä alkuvuosina oli myös se, että Marlboros siirtyi juniorijoukkueeseen Toronto Hockey Leaguen (THL) ensimmäiseen inkarnaatioon vuonna 1901. Liiga oli nykyisen GTHL: n edeltäjä.

kaikkien aikojen ensimmäisessä ottelussa uudessa liigassa Marlboros kukisti Toronto Lornen 6-1 Varsity Arenalla pelatussa ottelussa.

seuran jatkaessa sekä juniori -, Keski-että Seniorijoukkueiden toimintaa 1900-luvun alussa Marlboro-nimi nousi toden teolla esiin vasta vuonna 1927.

tämän vuoden aikana edesmennyt Conn Smythe osti N. H. L.: n “Toronto St. Patsin” ja muutti nimensä nyt kuuluisaksi “Maple Leafsiksi”. Smythe ymmärsi vahvan viljelyjärjestelmän merkityksen ja teki lopulta Marlboroista osan Leaf-järjestöä.

alussa sekä Leafs että Marlboros harjoittelivat ja niiden päämaja sijaitsi Toronton west Endissä sijaitsevassa vanhassa Ravina Gardensissa. Heidän ottelunsa pelattiin keskustassa Mutual Street Arenalla.

kaudella 1929 Marlboron juniorit voittivat ensimmäisen Memorial Cupinsa. Ennen kuin juniorit lakkautettiin kauden 1988-89 jälkeen, seura olisi voittanut ennätykselliset seitsemän Memorial Cupia (Canadian Junior Champions) ja lähettänyt yli 250 pelaajaa ja valmentajaa N. H. L.: n riveihin.

kun alaikäinen jääkiekko alkoi muuttua järjestäytyneemmäksi asiaksi ja Toronto Hockey league (THL) tarjosi nyt kilpailua neljässä vanhemmassa ikäluokassa, marlborot nousivat Bantam-joukkueeseen kaudeksi 1931-1932. Samaan aikaan avattiin uusi “Maple Leaf Gardens”, jossa Bantamit harjoittelivat varhain aamulla ennen koulua. Tuo pioneerijoukkue nappasi THL: n Bantam-kruunun ja voitti seuraavana vuonna Midget “A” – tittelin. Alkuvuosina nuoret Marlboro-seurat harjoittelivat ja pelasivat usein paikallisilla ulkoradoilla luonnonjäällä, kunhan Luontoäiti teki yhteistyötä!

Toukokuun 28.päivänä 1937 Maple Leaf Gardensissa perustettiin Alkuperäinen “Hot Stove Club”, jonka tehtävänä oli kerätä varoja Marlborough Hockey Clubin ja amatööriurheilun tukemiseksi. Vasta vuonna 1963 Hot Stove Club sai pysyvän kodin toimitiloineen ja ravintolan Maple Leaf Gardensista.

selittämättömän poissaolon jälkeen kahdeksan vuoden ajan kausien 1933 – 1934 ja 1940 – 1941 välillä seura lisäsi pienen Bantam-joukkueen täydentämään nykyisiä Bantam-ja Midget-joukkueita. Seitsemän vuotta myöhemmin 1948-49 Pee Wee-joukkue teki ensiesiintymisensä. “Shopsy’ s Food Companyn” sponsoroima Pee Wee ‘ s voitti 8 THL: n mestaruutta seuraavan 14 vuoden aikana.

muita kohokohtia ovat Marlborough ‘n kääpiöt, jotka voittivat 11 THL: n mestaruutta 13 vuodessa, mukaan lukien ennätykselliset 8 mestaruutta putkeen, ja Marlboro’ n pienet kääpiöt, jotka voittivat vakuuttavat 17 liigamestaruutta 20 vuoden aikana vuosina 1948-1949 ja 1967-1968..

siihen asti kun N. H. L. aloitti nykyisen varaustilaisuuden vuonna 1967 Maple Leafsin organisaatio Marlborough minor-järjestelmänsä kautta saattoi käytännössä valmentaa pelaajia niinkin nuorilta kuin yhdeksänvuotiailta raivata tiensä läpi alaikäisen järjestelmän, junioreille “A: t” ja lopulta Leafsille. Sanomattakin on selvää, että tämä prosessi loi pohjan monille Leaf Stanley Cup-joukkueille ja tuotti pitkän linjan legendoja aina Joe Primeausta ja Busher Jacksonista 1930-luvulla, “Hockey Night in Canadan” Frank Selke Jr. 1940-luvulla, Bob Pulford, Bob Nevin, Carl Brewer ja Billy Harris erittäin menestyksekkäällä 1960-luvulla ja pelaajat kuten Mike Palmateer ja Mark Napier 1970-luvulla.

vuosien varrella seura kehitti myös pitkän legendaarisia johtajia, valmentajia ja managereita, muun muassa W.F Christie, Art Halliwell, George Humphries, George Legge, Jack White, “Curly” Davies ja entinen Maple Leafsin kehitysvalmentaja Paul Dennis.

junioreiden “A: n” lakkauttamisen jälkeen vuonna 1989 Maple Leafs lopetti minor Systemin suoran sponsoroinnin, mutta silloisen Maple Leafsin omistajan Harold Ballardin luvalla alaikäiset saivat pitää ja jatkaa Marlborough-nimeä.