mikä on todistusaineiston määritelmä Yhdistyneen kuningaskunnan rikosoikeudessa?

oikeudenkäynnissä todistusaineistoksi voidaan määritellä mikä tahansa tieto, jonka tarkoituksena on auttaa valamiehistöä päättämään, onko rikosta tehty vai ei. Todistusaineistoa kuullaan lähinnä tapauksen totuudellisuuden selvittämiseksi.

jokaisessa oikeusjutussa asianosaisilla on velvollisuus esittää todistajanlausuntojaan tukevia todisteita. Tämä koskee sekä asianomistajaa / syyttäjää että puolustusta. Ilman todistusaineistoa jommankumman osapuolen esittämät väitteet ovat perusteettomia ja vaarassa epäonnistua.

mikä on näyttely?

todistusaineistolla tarkoitetaan oikeudessa todistajalle näytettävää asiakirjaa tai muuta esinettä tai todistajan viittaamaa todistusaineistoa.

Isossa-Britanniassa väitetyn rikoksen tutkinnasta vastaavan poliisin velvollisuus on pitää hallussaan esineitä, joita voidaan pitää todisteena rikoksesta. Sen jälkeen, kun asia on vireillä oikeudenkäynnissä, Näyttelyesineet luovutetaan syyttäjälle, jolla on velvollisuus paitsi suojella näyttelyesineitä pitämällä ne turvassa menetyksiltä tai vahingoilta, myös tehdä yhteistyötä puolustuksen kanssa, jotta heillä on kohtuullinen pääsy näyttelyesineisiin esimerkiksi tarkastusta ja tutkimusta varten. Todistusaineiston esitysvelvollisuus oikeudessa on myös syyttäjällä.

milloin todistuskappale voidaan hyväksyä?

Yhdistyneessä kuningaskunnassa on tiukat lait, jotka säätelevät sitä, voidaanko todistuskappale viedä oikeuteen. Oikeudenkäynnin oikeudenmukaisuuden varmistamiseksi tuomioistuimen on ratkaistava, voidaanko ehdotettu todiste ottaa tutkittavaksi tai voidaanko se sulkea pois.

jotta todisteet voidaan ottaa tutkittaviksi ja ne voidaan joko kuulla tai esittää tuomioistuimessa, seuraavien edellytysten on täytyttävä:

1. Todistusaineisto (jolla on jonkin todistamisen laatu)

jotta todistusaineistoa voidaan pitää todistusaineistona ja siten ottaa tutkittavaksi, sen on tuotava tapaukseen lisäarvoa ja oltava uskottava. Jos todisteella on alhainen todistusarvo, se tarkoittaa, että se ei todennäköisesti auta valamiehistöä todistamaan tai kumoamaan käsiteltävänä olevaa asiaa. Tällaisissa tapauksissa näyttö todennäköisesti hylätään.

2. Jotta näyttöä ei pidettäisi ennakkoluulottomana (ei vahingollisena)

, sen on oltava tosiasioihin perustuvaa ja puolueetonta. Todisteet, jotka muutoin katsottaisiin hyväksyttäviksi, voidaan sulkea pois, jos niiden katsotaan olevan epäoikeudenmukaisesti puolueellisia vastaajaa kohtaan.

3. Relevantti (tapauksen tosiseikkoihin liittyvä)

jotta näyttöä voidaan pitää relevanttina ja siten ottaa tutkittavaksi, sen on liityttävä käsiteltävänä olevaan asiaan siten, että se on enemmän tai vähemmän todistettavissa. Viime kädessä, jotta todisteita voidaan pitää luotettavina, sen on autettava joko todistamaan tai kumoamaan vastaajan syyllisyys.

4. Johdonmukaisten (loogisten ja johdonmukaisten)

kaikkien yhteisöjen tuomioistuimelle esitettyjen todisteiden on oltava tuomioistuimen mielestä järkeviä. Se on esitettävä loogisesti ja helposti seurattavana ja ymmärrettävänä. Toisin sanoen todisteet on esitettävä aikajärjestyksessä ja niiden on oltava yksityiskohtaisia.

5. Todistettavissa (todistettavissa)

todisteiden on oltava todistettavissa, ellei laki toisin salli; esimerkiksi joissakin olosuhteissa voidaan tehdä oletus.

mikä on ” res gestae-sääntö?”

“Res gestae” on latinankielinen lause, joka tarkoittaa “tehtyjä asioita”. Se on sääntö, joka antaa todistajalle aikaa laittaa todistuksensa asiayhteyteen. Joskus, jos Tapahtuma kuvataan yksinään, erillään laajemmista olosuhteista, se ei välttämättä ole järkevää tai vaikuta merkitykselliseltä. Tuomari voi siten päättää säätää “res gestae” – säännön ja antaa todistajalle aikaa perustaa tapahtumapaikka todistusaineistoa varten. Tällaisissa tapauksissa tuomioistuin antaa todistajalle riittävästi aikaa kertoa todistusaineistoon liittyvistä asiayhteyksistä. Jos lisätiedot eivät ole todistusvoimaisia tai ne voivat perustua kuulopuheisiin, tuomarin on arvioitava, sallitaanko lisätiedon antaminen.

mitkä ovat todistusaineiston luokitukset?

suora todistusaineisto

suora todistusaineisto on todistusaineisto, jonka sen esittänyt todistaja on oppinut suoraan. Se voidaan määritellä todisteeksi, jonka todistaja on hankkinut aistiensa avulla, ja se voi siten sisältää tiedon rikoksesta, joka on kerätty näkemisen, kuulemisen tai koskettelun kautta. Sen ei pitäisi olla todistusaineistoa, joka on kuultu tai opittu kuulopuheiden kautta. Tuomioistuinkäsittelyn aikana tuomioistuimen ja valamiehistön olisi oltava vakuuttuneita siitä, että ne voivat esitettyjen suorien todisteiden perusteella tehdä päätöksen annetuista tiedoista ilman lisätietoja. Heitä ei pitäisi vaatia tekemään oletuksia heille esitetyistä tosiasioista. Valamiehistön ainoa tehtävä suoran todistusaineiston kuulemisessa on päättää, uskovatko he, että todistaja kertoo totuuden.

todistajat voivat esittää todistuksensa suullisesti, vannomalla valan ja esittämällä suullisen todistusaineiston oikeudessa tai allekirjoittamalla todistajanlausunnon, jossa kerrataan uskollisesti todistajan oma versio tapahtumista.

aihetodisteet

aihetodisteet eroavat suorista todisteista siinä, että ne ovat todisteita, jotka eivät perustu tosiasian tai tapahtuman välittömään havainnointiin. Sen sijaan se on todistusaineisto, joka on päätelty Tapahtumaan liittyvistä olosuhteista. Rikosoikeudessa aihetodisteet mahdollistavat johtopäätöksen tekemisen useista olosuhteista. Jos vastaajaa syytettäisiin esimerkiksi tavaroiden varastamisesta kaupasta, hänen syyllisyytensä voitaisiin osoittaa, jos todistajalla olisi heidän aistiensa avulla saatu suora todiste siitä, että vastaaja varasti kyseiset tavarat. Toisin sanoen, jos vastaaja näki rikoksen tapahtuneen, heidän todisteitaan voitaisiin käyttää vastaajan syyllisyyden todistamiseen. Tällaisten suorien todisteiden puuttuessa voidaan kuitenkin käyttää aihetodisteita johtopäätöksen tekemiseksi. Tällaisessa tapauksessa todisteet, kuten se, että vastaajan nähtiin juoksevan liikkeestä väitetyn varkauden aikoihin, voidaan valamiehistön mukaan tulkita mahdollisiksi todisteiksi henkilön syyllisyydestä. Jos sitten ilmaantuisi lisää aihetodisteita, kuten vaikkapa havainto henkilöstä väitettyjen varastettujen tavaroiden kanssa, todistusaineistoa voitaisiin käyttää vastaajan syyllisyyden todistamiseen. Tällä tavoin aihetodisteet, vaikka ne eivät olekaan suoria, eivät välttämättä ole heikompia kuin suorat todisteet, edellyttäen että niitä on riittävästi, jotta valamiehistö voi tehdä järkevän tuomion, joka on järkevän epäilyksen rajoissa.

Primaaritodiste

Primaaritodiste, joka tunnetaan myös nimellä best evidence, on paras saatavilla oleva todiste esineen olemassaolosta. Yleensä ensisijainen näyttö on itse esineen muodossa, kuten veitsi pahoinpitelytapauksessa, mutta se voi olla myös perusteltu lausunto ensisijaisesta todisteesta. Sitä tarvitaan yleensä tapauksissa, joissa asiakirjan sisältö on todistettava; tällaisissa tapauksissa itse asiakirjaa tarvitaan osoittamaan, että sen sisältö vastaa sitä, mitä siinä on syyttäjän mukaan.

toissijainen näyttö

toissijainen näyttö on todistusaineisto, joka on toistettu alkuperäisestä asiakirjasta, kuten asiakirjan valokopio tai valokuva, jota olisi pidetty ensisijaisena todisteena. Toissijaista näyttöä voi olla myös suullisen lausunnon muodossa todistusaineiston sisällöstä. Ensisijaisiin todisteisiin verrattuna sitä pidetään vähemmän luotettavana, mutta se voidaan silti hyväksyä hyväksyttäväksi todisteeksi oikeudessa edellyttäen, että sen pätevyys voidaan luotettavasti todistaa.

rikostekniset todisteet

tietyissä tapauksissa voi olla tarpeen tehdä rikosteknisiä testejä todistusaineiston perusteella. Jotta oikeuslääketieteellinen todistusaineisto katsottaisiin oikeudessa hyväksyttäväksi, sen on täytynyt olla todennettujen oikeuslääketieteen asiantuntijoiden suorittama. Jos tällaiset pätevät henkilöt ovat koonneet tulokset ja jos ne täyttävät samat hyväksyttävyysvaatimukset kuin muunlaiset todisteet, tulokset voidaan esittää todisteena oikeudessa.

asiantuntijalausunto

yleensä todistusaineisto, joka perustuu mielipiteeseen eikä havaittavaan tosiasiaan, ei ole oikeudessa sallittua. Yksi merkittävä poikkeus tähän sääntöön on kuitenkin asiantuntijatodisteet, jotka ovat tuomarin tai valamiehistön ymmärtämisen tueksi värvättyjen “asiantuntijoiden” lausuntoja. Asiassa Folkes vastaan Chadd (1782) annettu tuomio mahdollisti asiantuntijatodisteiden käytön tapauksissa, joissa valamiehistöllä ei ollut tietoon perustuvan ja luotettavan tuomion tekemiseen tarvittavaa tietoa tai kokemusta. Tällaisissa tapauksissa, kuten tapauksissa, joissa on kyse tieteestä, “asiantuntijatodistajilla” on oikeus antaa lausuntonsa, jos he voivat siten ilmoittaa asiasta valamiehistölle ja antaa heidän päätyä asiantuntevampaan ja luotettavampaan ratkaisuun kuin he muutoin olisivat päätyneet. Esimerkiksi tietyn tieteenalan asiantuntija voi antaa tuomaristolle tietoja, joiden avulla tämä voi käsitellä heille esitettyä tietoa luotettavammin ja tehdä järkevän johtopäätöksen.

vaikka monissa tapauksissa voidaan ottaa tutkittavaksi, on tapauksia, joissa asiantuntijalausunnot eivät ole sallittuja. Vuonna 1975 RV Turnerin päätös johti joidenkin asiantuntijatodisteiden hylkäämiseen sillä perusteella, että valamiehistöllä oli jo tuomion tekemiseen tarvittava tieto ja kokemus, ja että asiantuntijan lausunnon kuuleminen oli todennäköisempää johtaa harhaan sen sijaan, että se ilmoittaisi päätöksestään.

jos todetaan, että käytettävissä olevien tietojen perusteella tuomarin tai valamiehistön olisi kyettävä muodostamaan omat johtopäätöksensä ilman ulkopuolista apua, asiantuntijan lausuntoa pidetään tarpeettomana sillä perusteella, että se voisi olla harhaanjohtava. Jos esimerkiksi asiantuntijan lausuntoa kaunistellaan sekavalla ammattikielellä, tuomaristo voi muuttua sen seurauksena sekavammaksi ja siten aiempaa huonommin kykeneväksi tekemään luotettavaa päätöstä. Toisin sanoen on olemassa vaara, että asiantuntijatodisteet ovat harhaanjohtavia, koska tuomaristo ei välttämättä ymmärrä asiantuntijan käyttämää tieteellistä kieltä ja voi sen seurauksena tehdä virheellisen päätöksen. Lisäksi on olemassa lisäriski, että asiantuntijan lausuntoa voidaan pitää tosiasiana ja että tuomaristo voi luottaa siihen vain siksi, että henkilö on pätevä asiantuntija.; heidän pätevyytensä ja mahdollisesti hämmentävä kielenkäyttönsä saattavat viedä valamiehistön huomion pois siitä, onko mielipide oikea vai väärä.

jos todetaan, että tuomari tai valamiehistö voi tehdä omat johtopäätöksensä ilman liiallista apua, asiantuntijan lausunto on tarpeeton.

Todistelumuodot

luokiteltuja todistelumuotoja voidaan esittää eri muodoissa, muun muassa:

• todistus
• todistelu
• kuulopuhe
• tunnustukset
• asiakirjatodisteet
• liikeasiakirjat

Suullinen todistus

todistus on todiste siitä, että suullisesti oikeudessa. Oikeudessa todistavan todistajan on annettava todistuksensa valan tai vakuutuksen nojalla. Todistusaineistoa esittäessään todistaja pyytää tuomioistuinta uskomaan, että he puhuvat totta; näin ollen tuomioistuimen tehtävänä on selvittää, puhuuko todistaja totta vai ei, ja se, miten todistaja esiintyy, voi vaikuttaa siihen, uskotaanko häntä.

Kuulopuheet

todistajanlausuntoja annettaessa todistajilta edellytetään yleensä suoraa todistusaineistoa – todistusaineistoa, jonka he ovat saaneet itse havainnoidessaan rikosta. Vuoden 2003 Rikosoikeuslain 2 luvussa määritellyssä kuulopuheessa todetaan, että kuulopuhe on “lausuma, jota ei ole esitetty suullisessa menettelyssä”. Toisin sanoen kuulopuhe on toisen käden todistusaineistoa, joka on kerätty kolmannen osapuolen kokemuksista. Todistajalle kuulopuhe olisi mitä tahansa tietoa, joka on kerätty kuulemastaan keskustelusta; mitä tahansa tietoa, joka on välitetty heille toiselta henkilöltä eikä ole suoraan löydetty; tai todisteita siitä, että joku on kirjoittanut. Kuulopuheita oikeudessa esittävät todistajat eivät pyydä ainoastaan tuomioistuinta uskomaan niitä, vaan myös uskomaan kertomansa todistusaineiston kertojaa. Toisen olettamuksen – että tuntemattomaan kolmanteen osapuoleen voi luottaa – vuoksi kuulopuheet eivät ole sallittuja rikosasioissa.

todelliset todisteet

todelliset todisteet ovat fyysisiä (“todellisia”) todisteita, jotka tuomari tai valamiehistö voi esittää tuomioistuimessa ja joita tuomari tai valamiehistö voi käyttää päätöksen tekemiseen. Tällaisia todisteita voivat olla esimerkiksi valokuvat, veitsi tai ase, asiakirja tai ääninauhat.

ota meihin yhteyttä

Draycott Brownen rikostutkintaa harjoittavat asianajajat ovat laajalti tunnustettu yhdeksi Pohjois-Englannin johtavista rikostutkintaa harjoittavista asianajajista.

ota meihin yhteyttä jo tänään, Jos haluat meidän ottavan sinuun yhteyttä, täytä vain online-kyselylomake ja tiimin jäsen on yhteydessä mahdollisimman pian.

tiimimme on paikalla keskustelemassa tapauksestasi kanssasi ja valmistelemassa räätälöityä ja räätälöityä puolustusta.

yhtenä Yhdistyneen kuningaskunnan merkittävimmistä rikosoikeuden alan lakiasiaintoimistoista olemme erittäin arvostettuja kansallisesti lakialalla ja tunnettuja jatkuvasti positiivisista tuloksista. Tiimillämme on laaja tekninen tietämys ja kokemus rikostutkinnasta, ja se tarjoaa sinulle tarvittavan asiantuntemuksen koko prosessin ajan.

tiimimme palvelee säännöllisesti asiakkaita Lontoossa ja kaikkialla Midlandsissa ja tietenkin Luoteis-lännessä, mukaan lukien Birminghamin ja Liverpoolin asiakkaat. Luottamalla meihin voit olla varma, että työskentelet erittäin ammattitaitoisten ja kokeneiden puolustusasianajajien kanssa, joilla on perusteellinen ja kattava tietämys laista.

lakitiimimme on käytettävissä 7 päivänä viikossa. Asiantuntija oikeudellista neuvontaa tai edustusta, soita Draycott Browne tänään .

kovimman haasteen edessä ei ole varaa tyytyä vähempään kuin Draycott Browne.