mitä terveydenhuollon innovaatioilla tarkoitetaan?

johdanto

“innovaatio” tarkoittaa uusia, parempia ja tehokkaampia tapoja ratkaista ongelmia. Termi on omaksuttu liiketoiminta -, teknologia-ja markkinointialoilta, ja sitä on käytetty kuvaamaan politiikkoja, järjestelmiä, teknologioita, ideoita, palveluja ja tuotteita, jotka tarjoavat ratkaisuja olemassa oleviin terveydenhuollon ongelmiin. Koska käytössä on monia dynaamisia menetelmiä ja lähestymistapoja, sana “innovatiivinen” on keksitty muotisanaksi terveydenhuollon alalla. Innovaatiota koskevista keskusteluista on puuttunut selkeä yhteinen käsitys siitä, mitä termi tarkoittaa. Selkeä määritelmä on tarpeen, koska yksimielisyyden puute estää innovaatioiden tuomisen kliiniseen käytäntöön. Selkeyden ja johdonmukaisuuden puutteen vuoksi termiä “innovaatio” on usein käytetty epäasianmukaisesti kuvaamaan terveydenhuollon erilaista kehitystä.

tässä asiakirjassa tarkastellaan, mitä tarkoittaa olla innovatiivinen, miten innovointi voidaan ymmärtää terveydenhuollon yhteydessä ja miten “terveysinnovaatio” vaikuttaa ymmärrykseemme alan kehityksestä, erityisesti terveydenhuollon parantamisessa. Määrittelemällä, mitä innovaatio on ja mitä se ei ole, tämä asiakirja auttaa selkeyttämään innovoinnin käsitettä terveydenhuollossa.

innovaatio terveydenhuollossa: yleinen määritelmä

innovaatio itsessään ei ole uusi käsite. Termi on tullut terveydenhoitoon muilta aloilta omaksuttuna käsitteenä, jonka määritelmä on samankaltainen kuin liiketoiminnassa, teknologiassa ja markkinoinnissa. Sanakirjan määritelmä innovaatiosta on: i)” uusi idea, laite tai menetelmä “ja ii)” teko tai prosessi uusien ideoiden, laitteiden tai menetelmien käyttöönottamiseksi.”1 terveydenhuollon innovaatiot kuuluvat laajemmin sosiaalisten innovaatioiden piiriin, joiden tavoitteena on ratkaista sosiaalisia kysymyksiä.2 sosiaalinen innovaatio kannustaa uusia lähestymistapoja köyhyyden, koulutuksen, terveyden ja muiden inhimillisen kehityksen ongelmien ratkaisemiseksi tekemällä järjestelmätason muutoksia.3 Maailman terveysjärjestö (WHO) selittää, että “terveysinnovaatiot” parantavat terveydenhuollon tehokkuutta, vaikuttavuutta, laatua, kestävyyttä, turvallisuutta ja/tai kohtuuhintaisuutta. Tähän määritelmään sisältyvät “uudet tai parannetut” terveyspolitiikat, – käytännöt, – järjestelmät, – tuotteet ja-teknologiat, – palvelut ja Toimitustavat, jotka parantavat terveydenhuoltoa.4,5 tutkimuksen, potilastyytyväisyyden, koulutuksen ja hoidon saatavuuden parantaminen ovat muita huomioon otettavia tekijöitä. Yksinkertaisesti sanottuna terveysinnovaatioiden perimmäinen tavoite on parantaa kykyämme vastata julkisiin ja henkilökohtaisiin terveydenhuollon tarpeisiin ja vaatimuksiin optimoimalla terveydenhuoltojärjestelmän suorituskykyä.6 teoriassa terveydenhuollon innovaatioiden pitäisi tuottaa skaalautuvia ratkaisuja ja parannuksia terveyspolitiikkoihin, järjestelmiin, tuotteisiin, teknologioihin, palveluihin ja toimitustapoihin, jotta voidaan parantaa hoitoa, diagnoosia, koulutusta, tiedotusta, ennaltaehkäisyä, tutkimuksen laatua ja toimitusta sekä terveydenhuollon saatavuutta.

“UUSI TAI MERKITTÄVÄSTI ERILAINEN”: MITÄ ON INNOVAATIO? MIKÄ EI OLE?

terveydenhuollon innovaation käsitteen murtamiseksi on kysyttävä: terveydenhuollossa mikä on innovaatio ja mikä ei? Vastataksemme näihin kysymyksiin meidän on otettava huomioon, että I) terveydenhuollon ongelmat ovat johtaneet ratkaisuihin terveydenhuollon tehokkuuteen, vaikuttavuuteen, laatuun, kestävyyteen, turvallisuuteen ja/tai kohtuuhintaisuuteen; ii) terveydenhuollon ongelmista johtuvia ratkaisuja voidaan pitää innovaationa, koska ne ovat ratkaisseet ongelman ottamalla käyttöön uuden tai merkittävästi erilaisen lähestymistavan, konseptin, idean, palvelun, prosessin, teknologian tai tuotteen; ja iii) kaikki ratkaisut eivät ole innovaatioita, eivätkä kaikki innovaatiot ole ratkaisuja. Jotkut ratkaisut terveydenhuollon ongelmiin ovat vain alan sisäisiä kehityskulkuja.

aivan kuten teknologiset edistysaskeleet (esim. Sähköposti, matkapuhelin, GPS jne.) löytää ratkaisuja maailman kommunikaatio-ongelmiin, terveydenhuollon kehitys pyrkii vastaamaan alan kysymyksiin. Terveydenhuolto muuttuu ja sopeutuu jatkuvasti. Jotta ratkaisu terveydenhuollon ongelmaan olisi innovaatio, sen on otettava käyttöön jotain, joka on uutta tai eroaa merkittävästi muista alan ratkaisuista. Innovaation käyttö yleisenä terminä on johtanut sen merkityksen ja sen merkityksen laimentumiseen terveydenhuollossa. Ilman selvyyttä siitä, mitä innovaatio todella on, termi on löyhästi omaksuttu ja sitä sovelletaan. Toisaalta yleinen määritelmä mahdollistaa myönteisen kehityksen ja uusien ideoiden, menetelmien ja tuotteiden ylistämisen ja tunnustamisen terveydenhuollon alalla. Toisaalta ilman konkreettista ymmärrystä siitä, mitä innovaatio on, emme pysty kehittämään ja tunnistamaan kunnolla uusia innovaatioita terveydenhuollossa.

Omachonu ja Einspruch7 antavat yleiskatsauksen ja selityksen siitä, mitä innovaatio on terveydenhuollon alalla sovellettuna. Teknologisiin innovaatioihin perustuva teknologiakehitys antaa mahdollisuuksia tuote-ja prosessi-innovaatioille. Omachonun ja einspruchin tuoteinnovaatiokuvaus koskee markkinoiden uusia tavaroita ja palveluja. Prosessi-innovaatioihin taas kuuluu tavaroiden ja palveluiden tuotannon tehostaminen.7 terveydenhuollossa teknologioiden ja käytäntöjen kehitys on näyttöön perustuvaa.8,9

innovaatioiden käyttöönotto ja käyttöönotto: sidosryhmien näkökohdat ja käyttöönoton esteet

innovaatioiden kolme osatekijää, kuten Länsisalmi ym.ehdotti.,10 ovat, että innovaatio on I) uutuus, ii) sovelluskomponentti ja iii) tarkoitettu hyöty. “Tavoiteltu etuus” olisi keskitettävä hoidon saajaan eli potilaaseen, vaikka myös sidosryhmien näkökohdat on otettava huomioon. Sidosryhmien näkemykset ovat erityisen tärkeitä innovaatioiden mukauttamisessa ja käyttöönotossa.10 nämä osatekijät huomioon ottaen “innovaatioprosessi” voidaan ymmärtää analysoimalla sidosryhmien tarpeita, toiveita ja odotuksia. Potilaiden ollessa eturintamassa muita harkittavia sidosryhmiä ovat lääkärit ja muut hoidon antajat, organisaatiot, innovaattorit ja sääntelyvirastot. Kun terveysinnovaatio onnistuu, siinä käsitellään kolmea avainaluetta: I) miten potilas nähdään, ii) miten potilasta kuullaan ja iii) miten potilaan tarpeet täytetään.

vaikka kriteerit täyttyisivätkin, terveydenhuollon innovaatioiden tunnustamiselle ja käyttöönotolle on edelleen esteitä. Diffuusioprosessi on sosiaalinen ja vuorovaikutteinen, ja siksi se edellyttää yhteistyötä, viestintää ja tiedonvaihtoa järjestelmän piirissä olevien tahojen välillä.11 sellaisenaan, adoptio ja täytäntöönpano terveydenhuollossa liittyy useita yksilöitä, rajoitteita, ja tekijät, jotka ovat erityisiä sosiaalisia, poliittisia, poliittisia, taloudellisia, institutionaalisia, ja kulttuurinen konteksti tietyn järjestelmän.3,8,12,13 Harvard Business Review selittää, että vaikka terveydenhuollon innovaatiot ovat monimutkaisia, ne voidaan ymmärtää kolmen kategorian perusteella: I) kuluttajakeskeisyys, ii) teknologia ja iii) liiketoimintamallit. Näihin kolmeen luokkaan kuuluvat tekijät, jotka vaikuttavat terveydenhuollon käyttöönottoon ja leviämiseen: sidosryhmät ja niiden edut, Rahoitus ja kustannukset, politiikka ja viranomaismääräykset, kilpailu ja muu kehitys, joka vaikuttaa terveydenhuollon teknologian käyttöönottoon, kuluttajien näkemykset ja mielipiteet sekä vastuuvelvollisuus.11,14 jokainen näistä tekijöistä vaikuttaa paitsi siihen, pidetäänkö jotakin innovaationa vai ei, myös siihen, hyväksytäänkö ja hyväksytäänkö se terveydenhuollon alalla. Toisin sanoen käyttöönotto edellyttää, että sidosryhmät näkevät suhteellisen edun innovaation käyttöönotossa ja toteuttamisessa. Suhteellinen etu ei kuitenkaan yksinään takaa käyttöönottoa ja täytäntöönpanoa.5 muita näkökohtia ovat kapasiteetti, Yhteensopivuus, monimutkaisuus, trialability, havainnoitavuus, reinvention, ja riski. Sidosryhmät omaksuvat innovaation todennäköisemmin, jos niillä on siihen yksilölliset ja organisatoriset valmiudet, se on yhteensopiva niiden etujen kanssa, riittävän yksinkertainen, että se on helppo ottaa käyttöön, sitä voidaan testata pienessä mittakaavassa, se on havainnoitavissa, sitä voidaan jalostaa heidän tarpeisiinsa ja se vaatii minimaalisen riskin.5,15

CONCLUSION

ensimmäinen askel ongelman ratkaisemisessa on luoda suunnitelma muutoksesta. Terveydenhuollon muutokseen valmistauduttaessa ennakoidaan usein, että muutos johtaa olemassa olevan ongelman paranemiseen tai ratkaisuun. Todellisuudessa kaikki muutokset eivät johda ratkaisuun tai parannukseen, saati sitten innovaatioon. Muutos voi itse asiassa tuottaa vain vähän tai ei lainkaan parannusta tai hyötyä, ja joissakin tapauksissa se voi yllättäen tuottaa negatiivisia tuloksia tai tuloksia. Tästä syystä suuren tai pienen muutoksen aikaansaamista ei voida pitää luontaisesti “innovatiivisena”.

muutoksen vaikutusten tarkkailu, johtaako se epäonnistumiseen vai onnistumiseen, on yksi terveydenhuollon parannusten ja kehityksen avaimista. Kun muutos on jotain uutta tai siihen liittyy jonkin uuden käyttöönottoprosessi ja se johtaa terveydenhuollon parantumiseen, terveysalan innovoinnin kriteerit ovat täyttyneet.

näiden kriteerien täyttämisen lisäksi uudet ideat, menetelmät, tuotteet ja/tai prosessi, jossa terveydenhuollossa otetaan käyttöön jotain uutta, kohtaavat lisätaakan, joka aiheutuu alan hyväksymisestä. Innovaation on oltava jotain todella uutta tai ainakin merkittävästi erilaista, sovellettavissa terveydenhuoltoon ja tuotettava etua alalle, jossa potilaat ovat keskiössä. Näiden esteiden lisäksi on täytettävä sidosryhmien, rahoittajien, sääntelyviranomaisten, kilpailijoiden, kuluttajien ja yleisen vastuuvelvollisuuden ulkoiset vaatimukset. Terveydenhuoltoalan innovointi on monimutkaista, jatkuvasti muuttuvaa ja vailla suurta yhteen kietoutunutta tekijöiden ja näkökohtien verkostoa. Käsitteen joustavan tai laajan soveltamisen salliminen tarjoaa liian osallistavaa terminologiaa ja rajoittaa uuden ajattelun tutkimista ja todellisten innovaatioiden omaksumista. Ymmärtämällä, mikä on innovatiivista ja mikä ei, sekä hyväksymisen ja täytäntöönpanon esteet pystymme paremmin hahmottamaan, mitä kentällä tarvitaan, jotta saadaan aikaan pitkäkestoista ja laajamittaista kehitystä terveydenhuollon tehokkuuden ja vaikuttavuuden lisäämiseksi.