miten havaita valheet analysoimalla kasvonilmeitä kontekstin merkitys Mikroilmeiden havaitsemisessa

Mikroilmeet voivat tapahtua joko tietoisen tukahduttamisen tai tiedostamattoman tunteiden tukahduttamisen seurauksena. Sinällään mikroilmeiden tarkkailu (tai kasvonilmeiden analysointi) on avain oppia tunnistamaan valheita, paljastamaan kätkettyjä tunteita ja petosta. On tärkeää huomata, että mikroilme näyttää samalta riippumatta siitä, onko se seurausta tukahdutetuista vai tukahdutetuista tunteista. Mikroilmaisu ei itsessään kerro, mikä se on, vaan se on määritettävä sen kontekstin mukaan, jossa se esiintyy, ja se vaatii usein lisäkysymyksiä.

tämä on hyvä paikka selittää, mitä tarkoitan kontekstilla. Aivan samalla mikroilmaisulla saattaa olla hyvin erilainen merkitys eri yhteyksissä.

kontekstin laajin merkitys on keskusteluvaihdon luonne. Onko kyseessä ensitapaaminen, satunnainen keskustelu, virallinen Haastattelu, kuulustelu, jossa toinen tietää olevansa epäiltynä väärinteosta?

toinen konteksti on suhteen historia. Mitä on tapahtunut aiemmin tässä keskustelussa? Millaisia ovat olleet arvioitavan henkilön ja arvioijan aiemmat yhteydenotot? Entä mitä kumpikin odottaa ja haluaa tulevan suhteensa olevan?

kolmas konteksti on kaiuttimen vuoro. Ilmeneekö mikroilme, kun arvioitavana oleva henkilö puhuu tai kuuntelee?

lopuksi neljäs konteksti on Kongruenssi. Sopiiko mikroilmeessä näkyvä tunne tai onko se ristiriidassa henkilön samanaikaisen puheen sisällön, äänen, eleiden ja asennon kanssa? Jos mikroilme näkyy henkilön kuunnellessa, sopiiko se siihen, mitä arvioija sanoo, ja siihen, mitä arvioitavana oleva sanoo seuraavaksi?

vaikka kaikki nämä neljä asiayhteyteen liittyvää kysymystä on otettava huomioon arvioitaessa tunteiden normaalia kasvonilmettä tai makroilmettä, ne voivat olla erityisen paljastavia havaitessaan mikroilmeen. Ne on otettava huomioon myös arvioitaessa tunteiden merkkejä äänessä, asennossa ja muissa kognitiivisesti perustuvissa vihjeissä petokseen, jotta voidaan oikein oppia tunnistamaan valheita.

useimmat ihmiset eivät huomaa mikroilmeitä, kun ne esiintyvät keskustelun aikana, kun mikro kilpailee huomiosta sanoilla, äänensävyllä ja eleillä. Niitä jää kaipaamaan myös siksi, että usein mietimme, mitä sanoa seuraavaksi, sen sijaan että tarkkailisimme tarkasti ihmisen mikroilmeitä. Silloinkin, kun olen näyttänyt ihmisille mikroilmeitä asiayhteydestä irrallaan–ääni pois päältä, eikä tarvitse miettiä vastauksia–useimmat kouluttamattomat ihmiset eivät ilmoita nähneensä monia niistä. Koska emme ole kovin hyviä tarkkailemaan mikroilmeitä yksin, kun ensimmäisen kerran yritin opettaa ihmisiä tunnistamaan mikroilmeitä, olin yllättynyt siitä, kuinka nopeasti he oppivat. Jo vain tunnin opetuksella ihmiset pystyvät merkittävästi parantamaan kykyään havaita mikroilmeitä. Uskon, että olennaiset tekijät, joiden avulla he voivat oppia niin nopeasti, ovat välitön palaute siitä, ovatko he oikeassa arvostelukyvyssään, toistuva käytäntö ja visuaalisesti vastakkaiset ilmaisut, jotka useimmiten sekoitetaan toisiinsa, erityisesti viha inholla ja pelko yllätyksellä.