Näin luet pankin tasetta

pankin tase on keskeinen tapa tehdä johtopäätöksiä pankin liiketoiminnasta ja lainanantoon käytetyistä varoista. Pankin liiketoiminnan volyymi sisältyy sen taseeseen sekä varojen (luotonanto) että velkojen (asiakkaiden talletukset tai muut rahoitusinstrumentit) osalta.

kaikkien rahoitusanalyysien kolme keskeistä tekijää ovat:

• likviditeetti: kyky täyttää likvidien varojen velvoitteet.
• vakavaraisuus: luottokelpoisuus ja pankin omien varojen riittävyys (velkaantuminen).
• kannattavuus: kyky saada tuloja/voittoa kohdennetusta pääomasta.

näillä tekijöillä on joitakin erityispiirteitä, kun niitä sovelletaan rahoituslaitokseen, kun otetaan huomioon pankkitoiminnan ainutlaatuisuus.

likviditeetti mitataan yleensä yrityksen kykynä maksaa velat pois erääntymisajankohtana, mutta luottolaitoksen kannalta tämä ei ole järkevää, koska pankkitoiminta on määritelmän mukaan epälikvidi (erääntyvät velat ja pitkäaikaiset saamiset).

pankkisaamisten ja-velkojen, pääasiassa rahoitusinstrumenttien, erityispiirteet ja maksukyvyttömyyden suuri vaikutus muuttavat vakavaraisuuden perinteistä lähestymistapaa. Sääntelyviranomainen asettaa vakavaraisuussuhteet pääasiassa pankin omien varojen laadun ja vähäisemmässä määrin myös velkaantuneisuuden perusteella.

luottolaitoksen kannattavuus liittyy suoraan “aikaan” ja “riskiin”, jotka vaikuttavat merkittävästi maksuvalmiuteen ja vakavaraisuuteen. Riskien ja tuottojen vaihtokauppa on avainasemassa pankkitoiminnassa.

luottolaitoksen taseeseen sisältyvien tietojen perusteella on mahdollista analysoida sen sijoitus-ja rahoitusrakennetta sekä absoluuttisina arvoina että prosentteina. Näin voimme vertailla eri omaisuuserien kannalta merkityksellisiä Eriä (kaupankäyntisalkku, luotonanto jne.) kokonaisvaroista; veloista (talletukset, liikkeeseen lasketut arvopaperit, saadut pankkienväliset lainat) poimitut erät ja niiden kehitys ajan mittaan tai verrattuna toisen laitoksen tai sektorin keskiarvoon.

toisin kuin muut kuin rahoitusalan yritykset, perinteisillä kirjanpitoanalyysimenetelmillä pankkien taseessa ei kuitenkaan voida laskea suhdelukuja, joita sääntelyviranomainen käyttää pankin vakavaraisuuden, velkaantuneisuuden, velkaantuneisuuden jne.seuraamiseen. pankin ulkopuolelta tilinpäätöksen tietoja käyttäen. Näiden suhdelukujen osoittaja ja nimittäjä sisältävät tilinpäätöksen erien oikaisut, jotka voidaan tehdä vain sisäisten tietojen avulla.

pankin toiminta näkyy sen taseessa

rahoitusalan ulkopuolisessa yhtiössä tavaran myynti, palvelujen tarjoamisen laskutus tai tehdyt ostot edustavat liiketoiminnan volyymia tuloslaskelman kattamana vuonna. Pankin toiminta taas sisältyy sen taseeseen antolainauksen volyymin, varojen vaihteluna ja sitä verrataan asiakkaiden talletusten tai muiden rahoitusinstrumenttien vaihteluun vastattavaa-puolella. Vähittäispankeissa nämä kaksi erää edustavat valtaosaa niiden kokonaisvaroista ja oman pääoman ja velkojen summasta

tasetta analysoimalla voidaan tehdä päätelmiä pankin toiminnan lisääntymisestä tai vähenemisestä sekä luotonannon rahoittamiseen käytetyistä varoista.

tuloslaskelmassa näkyy rahoituskate tai korkokate. Tämä marginaali on johdannainen toiminnasta, joka perustuu rahoituskelpoisten menoyksiköiden varojen käyttöön lainojen myöntämiseksi rahoitusta tarvitseville. Sen arvo vastaa tuotteiden ja rahoituskustannusten erotusta, ja laitosten strategiana on saada halvimmat kustannukset muiden rahoista ja suurimmat tuotot kolmansille osapuolille lainatuista varoista.

nettokorkomarginaalin ja suoritetuista palveluista maksettujen palkkioiden summaa kutsutaan perustuotoksi. Olennainen ero pankkitoiminnasta ja palvelujen tarjoamisesta asiakaskunnalle saatavien tulojen välillä on se, että viimeksi mainitut eivät vaikuta suoraan laitoksen omaan pääomaan, koska muut hoitavat ne, kun taas pankki ottaa riskejä (oman ja muiden pääoman osalta) rahoituksen välityksessä. Joidenkin kirjoittajien mielestä nettokorkomarginaaliin on syytä ottaa luottotappiovaraukset, sillä järjestämättömien tai kyseenalaisten lainojen varautuminen tarkoittaa alhaisempaa tuottoa lainoista.

jää nähtäväksi, miten pankkisektorilla tapahtuvat ja tulevat valtavat muutokset vaikuttavat näiden kahden erän (luotonanto ja asiakastalletukset) merkitykseen taseessa.

13. syyskuuta 2016 BBVA Researchin Ana Rubio González vahvisti Financial Studies Foundationin (FEF) tutkimuksen “Banks’ changing business model” esittelyssä, että luotto ei enää ole pankkien tulojen kuljettaja, mikä tarkoittaa, että laitosten “ei pitäisi enää keskittyä kasvattamaan ja laajentamaan taseitaan, vaan tarjoamaan palveluja, jotka käyttävät vähän pääomaa – enemmän linjassa sen kanssa, mitä U. S. instituutiot ovat tehneet.”

ja kuka ottaa säästämisen ja tuottavan sijoittamisen välittämisen roolin? Nyt on tosiasia, että suurimmat eurooppalaiset yritykset korvaavat perinteistä rahoitusta pankkilainoista laskemalla liikkeeseen velkapapereita pääomamarkkinoilla.

markkinaosuus

analysoimme analysoidun laitoksen hallitseman markkinaosuuden sekä sen kehityksen ajan mittaan, alan suhteellisen keskittymisasteen ja mahdollisen määräävän markkina-aseman.