pätevää Vakuuskirjaa koskevat vaatimukset

varovaisimmat velkojat vaativat velallisiltaan vakuuden, joka sidotaan kanssavelalliseksi, jos velallinen ei täytä sopimuksen mukaisia velvoitteitaan.

olemme aiemmin joutuneet neuvomaan asiakkaita, että emme voisi panna vakuuskirjaa täytäntöön asiakirjan jonkin tai muun ongelman vuoksi. Joitakin vuosia sitten on uutisoitu tapauksesta, jossa on jälleen käsitelty vaatimuksia pätevästä vakuuskirjasta. Kyseessä on Astill v Lot 54 Falcon Park CC, joka annettiin helmikuussa 2012 Pietermaritzburgin ylioikeudessa.

tässä asiassa tehtiin vuokrasopimus vuokranantajana toimivan L: n ja vuokralaisena toimivan M: n välillä. Edelleen hän allekirjoitti vakuuskirjan, jonka mukaan hän sitoutuu takaamaan “velkojan vaatimasta erääntyneestä maksusta kaikki varat, jotka Päävelallinen voi nyt tai ajoittain olla velkojalle velkaa ja jotka johtuvat Päävelallisen velkojan kanssa tekemästä vuokrasopimuksesta.”

sen vuokrasopimuksen päättyessä, johon asti vakuus oli liitetty, L: n ja M: n välillä tehtiin kaksi uutta sopimusta, ja molempiin vuokrasopimuksiin liitettiin uusi vakuus, koska A oli eronnut vuokralaisen jäsenyydestä hieman ennen sen vuokrasopimuksen päättymistä, johon vakuus oli liitetty. L yritti asettaa vastuuseen vuokrista ja niihin liittyvistä maksuista, jotka vuokralainen M oli jättänyt maksamatta.

on olemassa useita tärkeitä vakuustekoja ohjaavia periaatteita, joihin kuuluvat:

1. vakuuskirjassa on yksilöitävä velkoja, takaaja ja päävelallinen;
2. kaikkien vakuuskirjan olennaisten ehtojen on oltava kirjallisia ja vakuuden antajan allekirjoittamia;
3. vakuuskirja ei voi olla yksin—se on luonteeltaan avunantoa ja edellyttää siksi kohde-etuutta tai päämiessopimusta;
4. vakuus ei voi olla vastuussa mistään muusta kuin päävelallisesta.

Astill-asiassa yhteisöjen tuomioistuin viittasi lukuisiin päätöksiin ja totesi, että vakuuskirjaa on tulkittava suppeasti.tämä tarkoittaa sitä, että tuomioistuin ei katso, että vakuusvastuu on suurempi kuin mitä vakuuskirjassa nimenomaisesti määrätään. Jos varmuuden merkityksestä ei ole varmuutta, se tulkitaan velkojaa vastaan.

tässä tapauksessa vuokranantaja väitti, että sanat “… kaikki varat, jotka Päävelallinen voi nyt tai aika ajoin myöhemmin olla velkaa velkojalle ja jotka johtuvat vuokrasopimuksesta …” riittivät saattamaan vakuuden vastuuseen tulevista vuokrasopimuksista mahdollisesti kertyvistä vuokrista. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoi kuitenkin (mielestämme oikein), että varmuus koski ainoastaan L: n ja M: n välistä ensimmäistä vuokrasopimusta. Tämän tueksi oikeus totesi, että sana” teloitettu ” viittasi selvästi jo tehtyyn vuokrasopimukseen, jota ei tehdä tulevaisuudessa. Lisäksi tuomioistuin katsoi, että sanat “aika ajoin jäljempänä” viittasivat alkuperäisen vuokrasopimuksen perusteella erääntyviin varoihin eivätkä tulevissa vuokrasopimuksissa mahdollisesti erääntyviin varoihin. Tuomioistuin totesi myös, että jos vakuutta on sovellettava tuleviin vuokrasopimuksiin, joita ei vielä ollut olemassa sopimuksen tekohetkellä, siitä on mainittava erikseen.

olemme käsitelleet asiaa, jossa vakuus on väittänyt, että jos asiakirjassa viitataan “vuokrasopimukseen, johon tämä asiakirja on liitetty”, eikä asiakirjaan merkittyä kirjallista vuokrasopimusta ole tehty, vakuus ei ole täytäntöönpanokelpoinen huolimatta siitä, että vakuus on allekirjoitettu. Olemme väittäneet päinvastaista sillä perusteella, että allekirjoittamaton asiakirja on joka tapauksessa sisällytetty osapuolten allekirjoittamaan Vuokraustarjoukseen. Oikeus noudatti tiukkaa tulkintaa ja katsoi, ettei allekirjoitetulla vakuudella ollut mitään voimaa tai vaikutusta. Käräjöinti jatkuu kuitenkin vaihtoehtoisilla perusteilla takaajan saattamiseksi vastuuseen.

näin ollen on tärkeää varmistaa, että asiakirja on laadittu asianmukaisesti ja että kaikki asiaankuuluvat sopimukset on allekirjoitettu asianmukaisesti. Jos näin ei ole, tuomioistuin voi hyvinkin päästää takaajan pälkähästä sillä seurauksella, että toisen velallisen etu menetetään.