“palkka kun maksetaan” vai ei? Lessons in commercial contract drafting

alun perin rakennusteollisuudessa käytetyn “pay when paid” – lausekkeen tarkoituksena oli vapauttaa urakoitsija korvausvelvollisuudesta alihankkijalle, kunnes työnantaja oli maksanut sen. Tällaisen lausekkeen seurauksena urakoitsija saattoi siirtää työnantajan laiminlyönnin riskin alihankkijoilleen rakennusketjua alemmas. Näiden lausekkeiden käyttö aiheutti tuhoa rakennusalalla 1980-luvun lopulla ja 1990-luvun alussa, minkä seurauksena lakia muutettiin niin, että niiden lainmukaista soveltamisalaa vähennettiin rajusti.

lakimuutokseen päädyttiin, kun vuoden 1996 asumistuki -, rakennus-ja Uudistamislain (Hgcr) s113 kielsi tosiasiallisesti palkan maksamisen. Ainoa poikkeus tähän kieltoon on pay when paid-lauseke, jota sovelletaan siinä tapauksessa, että rakennussopimuksessa on “toimitusketjun alkupään” maksukyvyttömyys. HGCR-lain 113§: n 1 momentissa säädetään:

‘määräys, jonka mukaan rakennussopimuksen mukaisen maksun edellytyksenä on, että maksaja saa maksun kolmannelta henkilöltä, on tehoton, paitsi jos kyseinen kolmas henkilö tai muu henkilö, jonka suorittama maksu on sopimuksen (suoraan tai välillisesti) mukainen, on maksukyvytön.’

tämä tarkoittaa sitä, että jos työnantaja on maksukykyinen, toimeksisaajan ja alihankkijan väliseen sopimukseen sisältyvä palkka kun maksetaan-lauseke ei anna toimeksisaajalle mahdollisuutta pidättää maksua alihankkijalta.

WILLIAM HARE LTD v. SHEPHERD CONSTRUCTION LTD

johtava asia palkan pätevyydestä maksettaessa on tuomari Coulsonin asiassa William Hare Ltd v. Shepherd Construction Ltd Tekniikka-ja Rakennusoikeudessa tekemä päätös, joka sittemmin vahvistettiin hovioikeudessa.

William Hare Ltd (Hare) oli Shepherd Construction Ltd: n (Shepherd) urakoitsijana pitämä alihankkija. Hare teetettiin alihankintana valmistamaan ja pystyttämään terästöitä Wakefieldissä. Hare oli voimassa vaatimus £996,683.35 Paimion kanssa tehdyn sopimuksen perusteella tehdystä työstä. Shepherd pidätti tämän maksun vedoten sopimukseen sisältyvään pay when paid-lausekkeeseen, kun työnantaja, Trinity Walk Wakefield Ltd (Trinity), meni hallintoon. Shepherdin ja Haren välisen alihankintasopimuksen palkka maksettaessa-lauseke laadittiin siten, että siihen sisällytettiin HGCR-lain s113§: n 2 momenttiin alun perin sisältyvät neljä erityistä maksukyvyttömyystapahtumaa, jotka olivat seuraavat::

‘tätä jaksoa sovellettaessa yritys tulee maksukyvyttömäksi:

a) hallintomääräyksen antamisesta sitä vastaan vuoden 1986 maksukyvyttömyyslain II osan nojalla;
b) hallinnollisen pesänhoitajan nimittämisestä…;
c) vapaaehtoista selvitystilaa koskevan päätöksen antamisesta ilman vakavaraisuusilmoitusta…;
d) selvitystilamääräyksen antamisesta…’

on huomattava, että lausekkeessa viitataan “hallintomääräyksen antamiseen”. Shepherdin ja Haren välinen alihankintasopimus tehtiin kuitenkin vuonna 2008, noin viisi vuotta sen jälkeen, kun Enterprise Act teki Maksukyvyttömyyslakiin muutoksia ottamalla käyttöön aikataulun B1, joka mahdollisti kaksi uutta tapaa siirtyä yrityksen hallintoon.

sen sijaan, että vaatimukset täyttävä kelluva kulun haltija (luettelon B1 kohdan 14 mukaan) tai yhtiö tai sen johtajat (luettelon B1 kohdan 22 mukaan) hakisivat tuomioistuimelta hallintomääräystä, hänellä on oikeus nimittää hallintovirkamies jättämällä ilmoitus tuomioistuimeen. Yleensä “tuomioistuimen ulkopuolisina nimityksinä” tunnettu tuomioistuin viittasi näihin uusiin menetelmiin, joilla yritys asetetaan hallintoon ilman tuomioistuimen päätöstä, “itsensä varmentavina” vaihtoehtoina. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin totesi myös, että Enterprise Act-lain muutoksilla korvattiin vuoden 1986 maksukyvyttömyyslain alkuperäisen II osan hallintoa koskevat säännökset luettelossa B1 olevan “uuden II osan” säännöksillä, mukaan lukien omat varmennusmenettelyt. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin totesi, että alkuperäistä II osaa ei itse asiassa ole poistettu, vaan se säilytetään ja sitä sovelletaan tiettyihin yhtiömuotoihin, kuten vesilaitoksiin ja rautatieyhtiöihin. Suurimpaan osaan yhtiöistä sovelletaan luettelon B1 määräyksiä. Lisäksi otettiin käyttöön lakisääteinen säädös, jolla muutettiin HGCR-lain s113(2) ehtoja siten, että siinä otetaan huomioon luettelon B1 hallintoa koskevat säännökset, mukaan lukien yritysten hallintoon sijoittamista koskevat omat varmennusvaihtoehdot.

Paimion työnantaja joutui hallintoon, ei oikeuden määräyksestä, vaan yhtiö ja sen johtajat antoivat omaehtoisen vakuutusmahdollisuuden luettelon B1 määräysten mukaisesti. Näin ollen työnantaja ei tullut maksukyvyttömäksi suhteessa yhteen neljästä maksukyvyttömyystilanteesta, jotka on esitetty Haren ja Shepherdin välisessä alihankintasopimuksessa olevassa pay when paid-lausekkeessa. Pykälää ei ollut päivitetty siten, että se viittaisi maksukyvyttömyyslain aikatauluun B1 ja erityisesti työnantajan tekemään omavaraistukseen.

näiden seikkojen perusteella tuomarilla ei ollut vaikeuksia todeta, että alihankintasopimukseen sisältyvä pay when paid-lauseke ei ollut pätevä, jotta Shepherd olisi voinut pidättää Harelta lähes 1 miljoonan punnan summan työnantajan hallinnon perusteella. Tuomari totesi, että tulos olisi voinut olla toisenlainen, jos alihankinta olisi otettu käyttöön ennen lakimuutoksia. Valitustuomioistuin puolestaan vahvisti ensimmäisen oikeusasteen päätöksen Haren hyväksi ja kuvaili tuomari Coulsonin tuomiota selkeyden malliksi.

huomautuksen laatimista koskevat kohdat

tuomari Coulsonin ensimmäisen oikeusasteen tuomiossa on useita opetuksia kaupallisia sopimuksia laatijoille.

lainsäädännön muuttamisen vaikutus

Shepherdin asianajaja oli esittänyt väitteen, jonka mukaan olisi järjetöntä, jos palkka maksettuna-lauseketta, jossa viitattiin alun perin yrityksen ainoaan hallintotapaan, pidettäisiin sellaisena, että se ei sisältäisi äskettäin käyttöön otettua Yrittäjyyslain mukaista itsestään varmentavaa hallintoa. Hän väitti, että pay when paid-lauseketta olisi tulkittava ikään kuin sanoja olisi muutettu siten, että niissä sanottaisiin “vuoden 1986 maksukyvyttömyyslain B1-luettelon mukaisesta pesänhoitajan nimittämisestä”.

tätä vastaan Hare väitti menestyksekkäästi, ettei mitään pay when paid-lausekkeen mukaisista maksukyvyttömyystapahtumista ollut tapahtunut, joten lausekkeeseen ei oltu vedottu. Hare huomautti, että itse asiassa viittaus hallintomääräyksiin palkassa, kun se maksetaan-lausekkeella oli edelleen merkitystä, koska osan II luettelon B1 määräykset mahdollistivat myös oikeuden päätöksen tekemisen yrityksen sijoittamiseksi hallintoon. Tämän vuoksi olisi vaikea väittää, että lauseketta olisi käsiteltävä siten, että siinä viitattaisiin itsevarmennettaviin vaihtoehtoihin. Tuomari oli samaa mieltä.

tämän opetus on se, että tuomioistuimet eivät pidä sopimuksissa olevia viittauksia lainsäädäntöön sellaisina, että ne sisältävät ennen sopimuksen tekopäivää tehtyjä muutoksia ja muutoksia lainsäädäntöön. Vaikka se ei puuttunut maksukyvyttömyyslain muutosten vaikutuksiin, tuomioistuin katsoi, että palkka kun maksetaan-lauseke oli sekä vakuuttava että selkeä sen laatimisessa. Näin ollen tuomioistuin ei voinut muuttaa sitä, eikä siinä esitetty oikaisuvaatimusta eikä virhevaatimusta.

tuomioistuin viittasi alihankintasopimuksen toiseen lausekkeeseen, jossa käsiteltiin Haren maksukyvyttömyyden käytännön seurauksia. Lausekkeessa käytettiin ilmaisua ” vuoden 1986 maksukyvyttömyyslain tai sen muutoksen tai uudelleen säätämisen nojalla.”Tuomari totesi, että nämä sanat riittivät kattamaan hallinnonhoitajan nimittämismenetelmät luettelon B1 mukaisesti. Ratkaisevaa on, että pay when paid-lauseke ei sisältänyt näitä sanoja.

käytetyt sanat

tuomari sovelsi Ellse vastaan Hill-Pickford , joka päätti, että kaikissa sopimussäännöksen merkitystä ja vaikutusta koskevissa kiistoissa lähtökohtana on käytettyjen sanojen luonnollinen ja tavallinen merkitys. Selittäessään pitävänsä parempana Haren tulkintaa lausekkeen sanoista, koska se perustui käytettyjen sanojen selkeään merkitykseen, hän viittasi Lordi Hoffmannin huomautukseen teoksessa investors Compensation Scheme Ltd v. West Bromwich Building Society, että ” emme helposti hyväksy sitä, että ihmiset ovat tehneet kielellisiä virheitä erityisesti virallisissa asiakirjoissa.”Tuomari totesi myös, että tuomioistuinten on huolehdittava siitä, että sanoja ei tulkita liian kirjaimellisesti terveen järjen kustannuksella ja että laki suosii yleensä kaupallisesti järkevää rakennetta.

lausekkeen luonne

harkitessaan palkan luonnetta maksettaessa tuomari selitti pyrkivänsä tunnistamaan olosuhteet, joissa Hare voisi tehdä huomattavan määrän työtä Shepherdin hyväksi alihankintasopimuksella ja sitten hänelle ei maksettaisi penniäkään. Hän huomautti, että Shepherd halusi siirtää työnantajan laiminlyönnin riskin Harelle ilman, että Harella olisi sopimusta työnantajan kanssa tai mahdollisuutta tehdä työnantajalle due diligence toisin kuin Shepherdillä oli. Hän kuvaili lauseketta eräänlaiseksi poissulkemislausekkeeksi. Tuomari totesi, että perinteisesti pay when paid-lausekkeita on tulkittu suppeasti niitä vastaan, jotka haluavat vedota niihin.

contra proferentum-sääntö

tuomioistuimen tuomari totesi, että lausekkeen asianmukaisesta rakenteesta tekemänsä lujan johtopäätöksen perusteella contra proferentem-säännöllä (sellaisena kuin se on esitetty asiassa Lexi Holdings Plc vastaan Stainforth EWCA civ 988) ei ollut tässä tapauksessa todellista merkitystä. Sitä voitaisiin kuitenkin soveltaa siten, että koska Shepherd oli se osapuoli, joka esitti relevantit sanat pay when paid-lausekkeessa ja joka hyötyi näistä sanoista, sanat tulkittaisiin lainvalmistelijaa ja edunsaajaa vastaan, ja näin ollen ne olisi tulkittava Shepherdiä vastaan.

Enterprise Act-lain Tulkintalaki ja luettelo 17

Shepherd oli vedonnut Enterprise Act-lain luettelon 17 säännöksiin, joiden mukaan ennen säädöstä tehdyssä sopimuksessa viitataan hallintomääräykseen:

‘… siihen on sisällyttävä viittaus hallinnoijan nimittämiseen luettelon B1 14 ja 22 kohdan mukaisesti.’

Shepherd joutui myöntämään, ettei tällä ollut asian kannalta merkitystä, koska alihankinta tehtiin vuosia sen jälkeen, kun Yrityslaissa otettiin käyttöön uusi aikataulu B1. Myös Tulkintalakiin liittyvä vastaava kohta epäonnistui samasta syystä.

vaihtoehtoinen näkemys

tuomari esitti loppuhuomautuksen, jonka mukaan jos vastoin hänen ensisijaista näkemystään olisi syytä lukea pay when paid-lauseke ikään kuin sanoja olisi muutettu myöhemmän lainsäädännön mukaisiksi, hän oli vakaasti sitä mieltä, että ainoa perusteltu muutos olisi muutos “vuoden 1986 Insolvency Act-lain II osan mukaisesta hallintomääräyksen antamisesta” ja “Insolvency Act-lain luettelon B1 mukaisesta määräyksen antamisesta sitä vastaan” 1986.”Tällainen muutos ei selvästikään olisi muuttanut asian lopputulosta.

valitus

hovioikeus ei suhtautunut Shepherdin tapaukseen sen enempää myötämielisesti kuin ensimmäisen oikeusasteen tuomari. Shepherdin asianajaja laajensi väitettään väittämällä, että pay when paid clause ei ollut poissulkemislauseke vaan lauseke, jossa työnantajan maksukyvyttömyyden riski jaetaan alihankkijan ja urakoitsijan kesken. Hänen mukaansa tuomioistuimella on harkintavaltaa muuttaa pykälän sanoja, jos voidaan osoittaa, että järkevä henkilö päättelee, että lainvalmistelussa on mennyt jotain pieleen. Lord Justice Waller sanoi, että toimeksisaaja, joka luottaa pay when paid-lausekkeeseen, ei voi odottaa tuomioistuimen soveltavan tuomioistuimen käytettävissä olevia periaatteita tulkitessaan lausekkeen merkitystä, jotta se tulisi hätiin, jos lauseke oli laadittu väärin tavalla, joka ei toiminut. Jos lauseke oli laadittu väärin tavalla, joka todella toimi, kuten tässä tapauksessa, hän näki vielä vähemmän syytä tuomioistuinten tulla apuun.

Yhteenveto

on huomautettava, että Shepherdin rakennussopimuksen laatineet asianajajat eivät olleet toimineet millään tavalla huolimattomasti. Ennakkosopimus oli luotu Shepherdille vuonna 1998, jolloin palkka kun maksetaan-pykälän sisältö oli silloisen nykyisen lainsäädännön mukainen. Koska Shepherd ei ollut päivittänyt sopimusta vuoden 1998 jälkeen, pay when paid-lauseke tuli vanhentuneeksi eikä suojannut niitä.

on syytä huomata, että yhteisöjen tuomioistuin on hyväksynyt ilmaisun “säädöksen tai sen muutoksen tai uudelleentäytäntöönpanon” käytön tehokkaana keinona varmistaa myöhempi lainsäädännön muutos. Vakiosopimuksia käyttävien, niin rakennusalalla kuin muuallakin työskentelevien, on kuitenkin viisasta varmistaa, että ne tarkistetaan lainsäädännöllisten viittausten varalta ja päivitetään säännöllisesti, jotta voidaan varmistaa, että ne tarjoavat edelleen sen suojan, jota varten ne alun perin laadittiin.