polven Ortoosit patellofemoraalikipuoireyhtymän hoitoon

Tausta: Patellofemoraalikipuoireyhtymä (Pfps) on kivulias tuki-ja liikuntaelimistön tila, jolle on ominaista polvikipu, joka sijaitsee polvinivelen etupuolella (edessä) ja retropatellaarisella alueella (takana). Tämän tilan hoitoon ehdotetaan erilaisia ei-operatiivisia toimenpiteitä. Polven Ortoosit (polvituet, hihat, hihnat tai siteet) ovat kuluneet polven yli ja niiden uskotaan auttavan vähentämään polven kipua. Niitä voidaan käyttää yksinään tai muiden hoitojen, kuten liikunnan tai ei-steroidisten tulehduskipulääkkeiden, lisäksi.

tavoitteet: arvioidaan PFPS: n hoidossa käytettävien polvi-ortoosien (polvituet, hihat, hihnat tai siteet) vaikutuksia (hyötyjä ja haittoja).

hakumenetelmät: Haimme Cochrane Bone, Joint and Muscle Trauma Groupin Erikoisrekisteristä (11.5.2015), Cochrane Central Register of Controlled Trials (CENTRAL) (The Cochrane Library 2015 Issue 5), MEDLINE (1946-8.5.2015), EMBASE (1980-2015 Week 18), SPORTDiscus (1985-11.5.2015), AMED (1985-8.5.2015), CINAHL (1937-11.toukokuuta 2015), Pedro (1929-kesäkuu 2015), koerekisterit ja Konferenssimenettelyt.

valintakriteerit: satunnaistetut ja kvasikohtaiset kontrolloidut kliiniset tutkimukset, joissa arvioitiin polven ortooseja PFPS-potilailla. Ensisijainen tulos oli kipu ja toimintakyky.

tiedonkeruu ja-analyysi: kaksi arviointien tekijää arvioi itsenäisesti kelpoisuustutkimuksia, arvioi tutkimuksen vinouman riskiä ja uuttaa tietoa. Laskimme keskimääräiset erot (MD) tai, kun tietoja yhdistettiin eri asteikoilta, standardoidut keskimääräiset erot (SMD) 95%: n luottamusväleillä (CI) jatkuville tuloksille ja riskisuhteilla (RR) 95%: n Ci: llä binäärisille tuloksille. Yhdistimme tiedot kiinteäefektimallilla.

päätulokset: Otimme mukaan viisi tutkimusta (joista yksi oli lähes satunnaistettu), joissa raportoitiin tuloksia 368: lla PFPS-potilaalla. Osallistujat värvättiin terveysklinikoilta kolmeen kokeeseen, ja kahdessa muussa kokeessa he olivat armeijan alokkaita, jotka olivat koulutuksessa. Vaikka kokeissa ei värvätty osallistujia, jotka luokiteltiin eliitti-tai ammattiurheilijoiksi, sotilaskoulutus sisältää intensiivisiä harjoitusrytmejä. Kaikissa viidessä kokeessa oli suuri puolueellisuuden riski, mukaan lukien suoritusharha, joka heijasti logistisia ongelmia näissä kokeissa, joissa osallistujien ja hoitohenkilöstön sokaistuminen oli mahdollista. GRADE-menetelmällä arvioituna saatavilla oleva näyttö kaikista raportoiduista tuloksista on “hyvin heikkolaatuista”. Tämä tarkoittaa, että olemme hyvin epävarmoja tuloksista.Kokeet kattoivat kolme erilaista vertailua: polven ortoosi ja harjoitukset vs. harjoitukset yksin; yksi ortoosi vs. toinen; ja polven ortoosi vs. harjoitukset. Yhdessäkään tutkimuksessa ei selvitetty polven ortoosin käyttötapaa, kuten sitä, pidettiinkö ortoosia koko päivän vai vain liikunnan aikana. Kahdessa tutkimuksessa oli kaksi ryhmää, kahdessa kolme ryhmää ja yhdessä neljä ryhmää.Kaikissa viidessä kokeessa verrattiin polven ortoosia (polviholkki, polvituki tai polvilumpion hihna) kontrolliryhmään, jossa ei ollut hoitoa ja jossa kaikki osallistujat saivat harjoituksia joko sotilaskoulutusohjelman tai kotikoulutusohjelman kautta. On hyvin heikkolaatuista näyttöä siitä, että näiden kahden ryhmän välillä ei ole kliinisesti merkittäviä eroja lyhytaikaisessa (2-12 viikon seuranta) polvikipuasteikolla (0-10 pistettä; korkeammat pisteet tarkoittavat pahempaa kipua): MD-0, 46 suosimalla polven ortooseja, 95%: n luottamusväli-1, 16-0, 24; P = 0, 19; 234 osallistujaa, 3 tutkimusta). Kliinisesti merkittävän eron puuttuminen todettiin samankaltaiseksi polven toimintakyvyn osalta (183 osallistujaa, 2 tutkimusta). Yksikään kokeista ei kertonut elämänlaatumittareista, resurssien käytöstä tai osallistujien tyytyväisyydestä. Vaikka kahdessa tutkimuksessa raportoitiin vaikutuksista urheiluun tai ammatilliseen osallistumiseen, toisessa tutkimuksessa (35 osallistujaa) ei saatu hoitoryhmittäin jaoteltuja tietoja urheiluharrastuksen aloittamisesta uudelleen ja toisessa ainoastaan sotilasharjoittelusta luopumisesta polvikivun vuoksi (kummassakin tapauksessa todettiin polven ortoosi). Yhdessä tutkimuksessa (59 osallistujaa, 84 sairastunutta polvea) havaittiin vain haittatapahtumia kahden polven ortooseissa (molemmat olivat polvihihoja), ja 16 polvessa (36% 44 polvesta) oli epämukavuutta tai ihon hankausta.Kolmessa kokeessa saatiin hyvin heikkolaatuista näyttöä eri polven ortoosien yksittäisistä vertailuista: polvituki vastaan polviholkki (63 osallistujaa), polviholkki, jossa on polviholkki (31 osallistujaa), ja polviholkki, jossa on polviholkki ja vain polviholkki (44 polvea). Yhdessäkään kolmesta kokeesta ei löydetty merkittävää eroa kahden polven ortoosityypin välillä kivussa. Eräässä tutkimuksessa ei havaittu kliinisesti merkittävää eroa polvituen ja polven Hihan toiminnassa. Yhdessäkään kolmesta kokeesta ei raportoitu elämänlaadusta, resurssien käytöstä tai osallistujien tyytyväisyydestä. Eräässä polvihihalla varustettua patellahihnaa verrannollisessa tutkimuksessa kerrottiin, että molemmat sotaharjoituksesta polvikipujen vuoksi lopettaneet osallistujat saivat polvihihansa. Eräässä huonosti raportoidussa tutkimuksessa todettiin kolme kertaa niin monta polvea, joilla oli haittavaikutuksia (epämukavuutta tai ihon hankausta) niissä polvihihoissa, joissa oli polvilumpiorengas, kuin niissä, joissa oli vain polvihihat.Eräässä tutkimuksessa verrattiin polven ortoosia (polvituki) liikuntaan (66 osallistujaa). Se löysi hyvin heikkolaatuisia todisteita siitä, ettei kahden interventioryhmän välillä ollut kliinisesti merkittävää eroa kivun tai polven toiminnassa. Tutkimuksessa ei kerrottu elämänlaadusta, vaikutuksista urheiluun tai ammatilliseen osallistumiseen, resurssien käytöstä, osallistujien tyytyväisyydestä tai komplikaatioista.

laatijoiden päätelmät: kaiken kaikkiaan tässä tarkastelussa on havaittu, että polven ortoosien käytöstä PFPS: n hoidossa ei ole riittävästi näyttöä. Kliinisesti heterogeenisistä kokeista, joissa käytettiin erilaisia polvi-ortooseja (polvituki, hiha ja hihna), on kuitenkin saatu hyvin heikkolaatuista näyttöä siitä, että polven ortoosi ei vähentänyt polvikivua eikä parantanut polven toimintaa lyhyellä aikavälillä (alle kolme kuukautta) aikuisilla, jotka olivat myös harjoitusohjelmassa PFPS: n hoidossa. Tämä viittaa siihen, että tarvitaan laadukkaita kliinisesti merkityksellisiä tutkimuksia, jotta saadaan tietoa yleisesti saatavilla olevien polvi-ortoosien käytöstä PFPS: n hoidossa.