Sopimustarjoilu: sen ymmärtäminen ja sen kohtaamat haasteet

mikä on sopimustarjoilu?

sopimustarjoilija on yritys, joka tarjoaa ateriapalveluja tietylle yritykselle tai organisaatiolle (sen asiakkaalle) tietyn ajan.

joissakin tapauksissa palvelun maksaa asiakas, kuten opetusviranomainen tai yritys, oppilaidensa tai työntekijöidensä eduksi.

muunlaiset sopimukset tarkoittavat, että pitopalveluyrittäjä palkataan tarjoamaan tiettyjä palveluja yleisölle tietyssä yrityksessä. Heidät voitaisiin palkata johtamaan museon kahvilaa ja ravintolaa tai jalkapallokentän välipalakioskia.

esimerkkejä sopimuspalokuntien työskentelypaikoista ovat koulut; korkeakoulujen ja yliopistojen ruokalat tai välipalabaarit; sairaalat; työpaikkaruokalat; tapahtumapaikat; urheilukentät; rautatieasemat ja lentokentät.

sopimuspohjaista pitopalvelua käyttävän organisaation tai yrityksen etuna on, että se voi luovuttaa tämän alan asiantuntijoille ja keskittyä omaan osaamisalueeseensa, kun taas asiakkaiden kanssa sopimuksia tekevät pitopalveluyritykset ovat taanneet liiketoiminnan.

kun sopimukset neuvotellaan kunnolla, sopimustarjoilu on positiivinen skenaario sekä sopimustarjoilijoille että niiden asiakkaille. Sopimusruokailu tuo kuitenkin haasteita, kuten missä tahansa ruokaa tarjoavassa yrityksessä.

mitä haasteita sopimuspalokunnilla on?

kustannusten nousu, allergian hallinta, Brexitin vaikutus ja kestävyys ovat suurimpia ja jatkuvia haasteita sopimusruokailussa.

kustannusten nousu nousi esiin kaikkien sopimustarjoilijoiden kovimpana haasteena Access Hospitality and Arenan järjestämässä pyöreän pöydän keskustelussa joulukuussa 2019.

keskustelussa, johon osallistui edustajia sopimusruokailuyrityksistä, kuten Sodexo, Bartlett Mitchell, Blue Arrow Contract Catering Ltd, Amadeus, Ch& CO, Genuine Dining Company, Green & Fortune ja ISS UK, todettiin, että suurimmat yksittäiset haasteet ovat elintarvike-ja varastovalvonta, jota labour seuraa tarkasti.

kustannusten minimoimisen avain on annosten tehokas valvonta ja hävikin minimointi. Sopimustarjoilijat sanoivat keskustelussa myös, että esikuva-analyysi ja suhteiden kehittäminen kokkien ja hankintojen välillä oli avainasemassa.

työvoiman osalta teollisuuden on tehtävä fiksumpaa työtä. Pienet askeleet, kuten työvuorojen alkamisajan porrastaminen, voivat kollektiivisesti vaikuttaa lopputulokseen. Oikeanlainen teknologia voi tunnistaa työmallit ja vaatimukset.

allergeenien hallinta ja Natashan lain tuleva käyttöönotto huolestuttavat myös sopimustarjoilijoita.

keskusteluun osallistuneet pitivät esipakattujen elintarvikkeiden merkitsemistä suurimpana haasteena tällä alalla, koska elintarvikkeet valmistetaan usein tuoreina paikan päällä keittiössä eikä tehdasolosuhteissa, joissa allergeenien ristikontaminaatiota voidaan säädellä. Pelkona on, että jos ruoka joudutaan valmistamaan keskitetysti, se tukahduttaa luovuuden ja joustavuuden, jotka ovat markkinoiden ominaispiirteitä.

oli kuitenkin toivoa, ja sovittiin, että teknologia olisi avain siihen, että järjestelmät olisivat valmiina automatisoimaan ketjua alaspäin.

alaa huolestuttaa Brexitin vaikutus ruuan hintaan ja huoltoasioihin. Pelätään myös, että Euroopan unionista tulevat työntekijät lähtevät Yhdistyneestä kuningaskunnasta, eikä heitä voida korvata muilla tältä alueelta tulevilla uuden lainsäädännön vuoksi.

vastuullisuus on yhä useampaa meistä koskeva kysymys, ja sopimuspalokuntalaiset ovat tietoisia tarpeesta toimia kestävästi. Asiakkaat voivat kuitenkin estää sopimustarjoilijoita noudattamasta ympäristön kannalta parhaita käytäntöjä, koska kestävistä liiketoimintakäytännöistä ei vielä ole tietoa. Haasteena onkin asiakkaiden kouluttaminen kestäviin päätöksiin esimerkiksi jätehuollossa ja hankinnassa.