the Anglo-buurisota respectively the South African War – an overview

Contents

I. Johdanto

II. yleiskatsaus ajasta ennen Etelä – Afrikan sotaa
2.1 konfliktin puhkeaminen – Ensimmäinen buurisota
2.2 Etelä-Afrikan sodan syyt

III. 2. vaihe-toinen buurisota
3.1 sissisota
3.2 sodan viimeiset päivät

IV.Etelä-Afrikan sodan piirteet
4.1 keskitysleirit
4.2 ulkomaille lähetetyt sotavangit
4.3 ulkomaalaisten osallistuminen

v. johtopäätös

I. Johdanto

buuri1-sodat vuosisadan alussa vaikuttivat suuresti paitsi Etelä-Afrikan historiaan, erityisesti apartheid-järjestelmän kehitykseen, mutta se myös muutti sodankäynnin mahdollisuuksia. Nämä konfliktit Brittiläisen imperiumin ja kahden itsenäisen Buuritasavallan, Oranjen vapaavaltion ja Transvaalin (Etelä-Afrikan tasavalta) välillä käytiin vuosina 1880-1881 ja 1899-1902. Vaikka muodollisesti on ollut kaksi sotaa lyhyen ajan sisällä, toinen keskittyy yleensä toiseen buurisotaan, joka tunnetaan myös nimillä Etelä-Afrikan Sota2, Anglo-Boereoorlog (Anglo-buurisota), Tweede Vryheidsoorlog (toinen vapaussota)3 tai “Teeaikasota”4. Tämä paperi keskittyy pääasiassa Etelä-Afrikan sotaan, vaikka taustatietoa annettaisiinkin.

historioitsijoiden ei pitäisi kysyä ” Mitä jos…?”, koska heidän on keskityttävä faktoihin. Mutta tämän ohjeen sivuuttaminen hetkeksi herättää kiehtovia kysymyksiä: “Entä jos Transvaalin suuria kulta-ja timanttiesiintymiä ei löydettäisi 1870-ja 1880-luvuilla? Olisivatko britit silti taistelleet uitlanderien oikeuksista5?”Nämä ovat kaksi kysymystä, joita käsitellään (kohdassa 2.1), kun pohditaan sodan alkuperää / syitä.

tämän jälkeen lehti kokoaa yhteen Etelä-Afrikan sodan faktat ja erikoiset piirteet. Sen huomion keskipisteenä on sissisota, joka alkoi syyskuussa 1900 ja kesti Vereenigingin rauhansopimukseen asti toukokuussa 1902, sodan päättymiseen.

II. Katsaus aikaan ennen Etelä-Afrikan sotaa

siitä lähtien, kun Alankomaiden merentakaiset alueet Afrikan kapissa luovutettiin brittiläiselle Imperiumille vuonna 1806, syntyi piileviä jännitteitä buurien ja Kapmaan siirtokunnassa asuvien brittien välillä.

kuvitus ei näy tässä otteessa

lähde: www.Fi.wikipedia.org / wiki / Sou th_Africa

kartta, jossa näkyvät provinssit (väreiltään vaalean vaaleanpunainen Pohjoiskapelle, turkoosi Luoteelle, violetti gautengille, vihreä Limpopolle, ruskea Mpumalangalle, Vaaleanpunainen KwaZulu-Natalille, keltainen Itä-Kapille, vaaleanvihreä Vapaavaltiolle ja vaaleankeltainen Länsi-Kapille) ja Etelä-Afrikan piirikunnat (numerot) itsenäisten buurien oli hyväksyttävä uusi valta, erityisesti sellainen, joka ei ollut verrattavissa heidän omaan mentaliteettiinsa. Siksi he tunsivat olonsa rajoitetuksi varsinkin sen jälkeen, kun britit lakkauttivat orjuuden vuonna 1808 ja hillitsivät fyysistä väkivaltaa Khoisan6-työläisiä kohtaan vuosina 1809 ja 1812. Lisäksi tapahtui useita kapinoita eri mustien kansojen kanssa, ja buurit pitivät brittejä liian lempeinä “vihollisia”kohtaan. Saadakseen itsenäisyytensä takaisin tuhannet buurit lähtivät capista kohti Sisämaata7 suuren Treckin aikana 1836-1842. Orangejoen pohjoispuolelle perustettiin Orangen Vapaa Valtio8, jonka pääkaupunki on Bloemfontein, ja vaaljoen pohjoispuolelle Transvaalin Tasavalta9, Etelä-Afrikan tasavalta, jonka pääkaupunki on Pretoria.

britit olivat ensisijaisesti huolissaan strategisesta Kapmaan siirtokunnasta ja tyytyivät hyväksymään kaksi naapurivaltiota, kunnes vuonna 1869 Kimberleystä löytyi suuria kultaesiintymiä, mikä johti valtavaan kultaryntäykseen. Tuhannet ihmiset ympäri maailmaa, mutta luonnollisesti monet britit Kapmaan siirtokunnista ja Natalista lähtivät Sisämaaseuduille10, etsien rikkauksia ja rikkauksia ja tunkeutuivat buurien alueelle. Ei-buureista käytettiin nimitystä uitlanderit, mikä kertoo kiistanalaisesta suhtautumisesta heihin. Pian uitlanderit olivat buureja alakynnessä Randissa (Johannesburg), mutta jäivät vähemmistöksi koko Transvaalissa. Buurit brittivastaisen presidenttinsä Paulus Krugerin (1883-1904) johdolla kokivat (jälleen) brittien uhaksi ja kieltäytyivät julkisoikeuden mukaisesta tasa-arvosta, kuten äänioikeudesta, uitlantilaisten korkeammasta verotuksesta ja niin edelleen. Tämä asenne antoi Brittihallitukselle mahdollisuuden lobata uitlanderien, erityisesti brittien kullanetsijöiden ja liikemiesten, puolesta ja valmistella itsenäisten Buurivaltioiden rajoittamista.11

2.1 konfliktin puhkeaminen-Ensimmäinen buurisota

joulukuun 16. päivästä 1880 maaliskuun 23.päivään 1881 Ensimmäinen buurisota, joka tunnetaan myös nimellä Transvaalin sota, käytiin Brittiläisen imperiumin ja buurien välillä, vaikka se olikin enemmän kansannousu kuin sota.

ennen Anglo-buurien konfliktin ensimmäistä puhkeamista on tunnustettava, että osapuolten välillä on ollut jatkuvia piileviä ristiriitoja12 aina brittien ylivallasta Kapmaan siirtokunnassa ja suuresta vaelluksesta lähtien. 1870-luvulla britit ottivat haltuunsa suurimman osan Etelä-Afrikan siirtomaista. Sir Theophilus Shepstone liitti Etelä-Afrikan Tasavalta13 Brittiläisen imperiumin puolesta vuonna 1877 ihmiskunnan luultavasti suurimman timanttiryntäyksen aikana. Buurit protestoivat ja julistautuivat virallisesti itsenäisiksi Isosta-Britanniasta joulukuussa 1880. Joulukuun 16. päivänä 1880 Transvaalin buurit ampuivat ensimmäiset laukaukset Potchefstoomissa ja kaksi päivää myöhemmin bronkhorstspruitissa, missä buurit väijyttivät ja tuhosivat armeijan saattueen. Kaksi päivää myöhemmin Buurijoukot piirittivät Useita brittiarmeijan varuskuntia ympäri Transvaalia. Tämä piiritys kesti 6. tammikuuta 1881 ja johti Laing nekin taisteluun 28. tammikuuta 1881. Taistelun syynä oli kenraalimajuri Sir George Pomeroy Colleyn johtamien piiritettyjen varuskuntien vapauttamisyritys. Yritys kuitenkin torjuttiin P. J. Joubertin komentamien buurien toimesta. Seurasi useita taisteluita, kuten Schinshoogte14: n ja Majuba Hill15: n taistelut, joita kaikkia hallitsivat buurit. Buureilla oli kotikenttäetu16, koska he sopeutuivat jo ilmastoon ja maisemaan ja sovittivat sodankäyntinsä siihen.

nöyryytetty brittiarmeija oli haluton jatkamaan sotaa ja siksi Britannian pääministeri William Gladstone allekirjoitti aselevon 6.maaliskuuta. Lopullinen rauhansopimus allekirjoitettiin 23. maaliskuuta 1881, jättäen buurit de facto itsehallinto alle de jure Ylivalta Iso-Britannia.17

2.2 Etelä-Afrikan sodan syyt

oliko Etelä-Afrikan sodan syynä Britannian itsepuolustus kapitalistivetoiselle laajentumiselle? Vai oliko se kapitalististen voimien ja periferian paikallisten toimijoiden vuorovaikutusta?

uitlantilaisten lobbaus kattoi brittien aikeet tavoitella maaperän aarteiden hallintaa ja toteuttaa Kap-Kairo-suunnitelma Afrikan ylivallasta Kapmaasta Kairoon. Siksi useat tärkeät Brittiläiset siirtomaajohtajat, kuten Kapmaan siirtokunnan kuvernööri Sir Alfred Milner, Siirtomaasihteeri Joseph Chamberlain ja kaivosalan syndikaatin omistaja18 Alfred Beit, Barney Barnato ja Lionel Phillips, kannattivat buuritasavaltojen liittämistä.

yksi imperialistisista kovan linjan kannattajista oli brittiläinen poliitikko Cecil Rhodes, joka sai suuren osan valtavasta varallisuudestaan timanttiteollisuuden kautta. Rhodes oli Kapmaan siirtokunnan kongressiedustaja vuodesta 1881, ja hän oli vastuussa Betshuanan maa19: n liittämisestä vuonna 1885 ja itsensä mukaan nimeämänsä alueen – Rhodesia20: n – liittämisestä vuonna 1889. Hänestä tuli Kapmaan siirtokunnan pääministeri vuonna 1890 ja hän jatkoi imperialistista politiikkaansa.

tämä näkyy erityisesti hänen roolissaan wirepullerina ja tukijana Jameson Raid21: ssä vuonna 1895, vallankaappauksessa, jossa aseellisella hyökkäyksellä oli tarkoitus tukea uitlantilaisten kapinaa. Buurit onnistuivat kuitenkin murtamaan kaiken vastustuksen. Koska Saksa veljeili buurien kanssa, Vilhelm II lähetti sähkeen. Tämä sähke tunnetaan nimellä “Kruger dispatch”, ja se johti saksalaisvastaiseen mielialaan Englannissa. – Jamesonin ratsia sytytti buuritasavaltojen halukkuuden sotaan ja johti Oranjen vapaavaltion ja Etelä-Afrikan valtion liittoon vuonna 1897. Liitto muistutti jälleen briteille rohkeaa provokaatiota.22

Kapmaan kuvernöörin Sir Alfred Milnerin ja Transvaalin presidentin Paul Krugerin välisen sovinnon teki Oranjen vapaavaltion presidentti Martinus Steyn 30. toukokuuta 1899. Hän kutsui Bloemfonteiniin molemmat osapuolet neuvottelemaan vaihtoehdoista, mutta konferenssi suljettiin nopeasti. Syyskuussa 1899 siirtomaaministeri Chamberlain lähetti uhkavaatimuksen, jossa vaadittiin täyttä tasa-arvoa Transvaalissa asuville Britannian kansalaisille, mihin Kruger vastasi uhkavaatimuksella, jossa hän vaati kaikkien brittijoukkojen vetämistä pois Transvaalin rajalta, sillä muutoin Oranjen vapaavaltion kanssa liittoutunut Transvaal joutuisi sotaan heitä vastaan.23

III. toinen vaihe-toinen buurisota

Etelä-Afrikan sota julistettiin virallisesti 11. lokakuuta 1899. Buurit alkoivat välittömästi vallata Kapmaata ja Natalin siirtokuntaa lokakuun 1899 ja tammikuun 1900 välisenä aikana ja saavuttivat useita sotilaallisia menestyksiä kenraali Redvers Buller24: ää vastaan.

1 hollanti kansalaisille. Buurit olivat valkoisia uudisasukkaita, yleensä hollantilaistaustaisia, jotka asuivat aiemmin Kapmaalla, mutta siirtyivät itään

2 terminologian muutos johtui siitä, että siellä taistelivat valkoisten, brittien tai eteläafrikkalaisten lisäksi myös ulkomaalaiset ja ei-valkoiset

3 afrikaanerien joukossa

4 brittien joukossa

5 afrikaanerit (valkoiset hollantilaistaustaiset) valkoiset ulkomaalaiset, pääasiassa brittejä, mutta myös Saksan, Irlannin, Ranskan ja Liettuan juutalaisia

6 bantukansaa

7 SA: n Pohjoisterritorio

8 1842

9 1853

10 pääasiassa Johannesburg ja Kimberly

11 Hagemann, s. 30-44

12 Katso 2.1

13 tunnetaan myös nimellä Transvaalin tasavalta