Viktoriaaninen aikakausi

genren määritelmä

groteskia käytetään adjektiivina ilmaisuille kuten outo, salaperäinen, tumma, ruma, epämiellyttävä, epäyhtenäinen jne. sillä kuvattiin outoja muotoja ja kammottavia muotoja, kuten aaveita, hirviöitä. Groteski on sekä taiteellinen että kirjallinen termi ja kattaa monenlaisia ilmaisuja.

1700-luvulta lähtien “groteskia” onkin alettu käyttää adjektiivina oudolle, rumalle, inhottavalle, kammottavalle. Siihen liittyi rajojen – fyysisen tai psyykkisen-rikkomista. Liioittelulla on tärkeä rooli.

mitä groteski tarkoittaa?

taiteessa “groteskilla” tarkoitetaan kuitenkin jotakin, joka herättää epämukavuuden tunteen sekä sääliä tai sympatiaa. ‘Groteski ‘juontaa juurensa Italian sanasta’ grottesca ‘tai’ grotto’, joka merkitsee ‘luolaa’, joka oli 1500-luvun lopun Roomassa kehittynyt ylenpalttinen taidetyyli.

se levisi Italiasta lopulta muihin eurooppalaisiin kieliin ja käsitti sellaisia merkityksiä kuin “arabeski” ja “Moresque” koristekuvioiden tyypeille. Niissä on usein kuvia viiniköynnöksen lonkeroista, tummista lehvistä ihmisten, lintujen ja eläinten lähes orgaaniseen fuusioon pikarien, kynttelikköjen jne.kanssa.

mitä groteski tarkoittaa kirjallisuudessa?

paras esimerkki groteskista kirjallisuudessa löytyy Franz Kafkan tarinasta The Metamorphosis. Se kertoo tarinan miehestä, joka herää eräänä päivänä huomatakseen, että hänet on muutettu jättiläishyönteiseksi. Nicolai Gogolin tarina nenä hyödyntää myös groteskia, kuvaten tarinaa miehestä, joka huomaa nenänsä karanneen.

groteskia käytetään usein genreissä kuten tragikomediassa ja satiirissa. Se on hyödyllinen surun ja tuskan välittämisessä taiteellisella ja tehokkaalla tavalla. Thomas Mann onkin kutsunut sitä ” aidoksi antbourgeois-tyyliksi.”

myyttinen ja eeppinen kirjallisuus ovat hyviä lähteitä groteskien hahmojen jäljittämiseen. Homeroksen Odysseian Yksisilmäisestä Polyfemoksesta samaan hahmoon kuin Kyklooppi Hesiodoksen Teogoniassa ovat esimerkkejä groteskista. Ovidin metamorfoosit ovat toinen tärkeä irvokkaiden ja hybridiolentojen lähde.

Horatius puhuu runoudessaan myös groteskien tai sekamuotojen vaaroista. Hänen mukaansa inhimillisten arvojen irtautuminen klassisista järjen, järjestyksen, harmonian jne malleista avaa mahdollisuuden astua groteskiin muotoon.

groteskit komponentit voidaan usein jäljittää goottilaisessa kirjoituksessa niiden hahmoilta, tyyliltä ja sijainnilta, eli kuvattava ympäristö voi olla groteski. Esimerkiksi Charles Dickensin romaanien goottilaista kaupunkiympäristöä voi pitää groteskina. Victor Hugon Notre Damen kyttyräselkä on myös yksi kirjallisuuden kuuluisimmista groteskeista.

Mary Shellyn Frankensteinia pidetään myös hienona esimerkkinä groteskista. Ajatus siitä, että hirviö rakennetaan ompelemalla ruumiin silvotut osat yhteen ja herätetään eloon poikkeuksellisin menetelmin, on hienoin esimerkki normatiivisen ihmisjärjestyksen ylettömyydestä ja rikkomuksesta, joka herättää sekä pelkoa että sääliä hirviötä kohtaan.

viktoriaanisen ajan groteski

groteski viktoriaanisessa kirjallisuudessa voidaan jäljittää esimerkiksi Jonathan Swiftin Gulliverin matkoista ja Alexander Popen teoksista. Groteski sai uuden muodon myös Lewis Carollin elokuvassa Liisan seikkailut ihmemaassa, jossa hän esitteli fantasiamaailman.

Caroll teki oudoista hahmoistaan vähemmän pelottavia lasten nautittavaksi, mutta niissä oli paljon merkitystä. Hullu Hatuntekijä, Cheshire Cat, Mock Turtle ovat kaikki esimerkkejä groteski kirjassa.

Edward Lear oli toinen tärkeä koomisen groteski kirjailija, joka leikitteli järjellä ja hölynpölyllä. Learin kuvituksissa näkyy myös omituinen groteskin muoto-sanotaan olevan parhaimmillaan groteskeja lintuhahmoja piirtäessään.

hän oli myös runomuodon Limerickin uranuurtaja ja hallitsi nonsense-säkeistön taidon. Runoja, kuten ‘Yonghy – Bonghy – Bon kosiskelu’, ‘dong jolla on valoisa nenä’ jne. ovat kaikki klassisia esimerkkejä groteskista.

viktoriaaniset valokuvat ja maalaukset

viktoriaaninen kausi sijoitti termin “groteski” yksinkertaiseen vääristymään ja epämuodostumaan. Taiteilijoiden piirtämiä groteskeja hahmoja ja kasvoja oli alettu käyttää rajakoristeina tai nimikirjaimina käsikirjoituksissa.

puoli-inhimillisiä, pikkukuvien vinjettejä alettiin piirtää marginaaleihin. Rakennuksiin piirrettiin veistettyjä hahmoja, kuten gargoileja ja vesipatsaita. Kaikkia näitä maalauksia ja valokuvia pidettiin groteskeina.

groteskin genren maalausten ja taiteen tuotannon nousukausi tapahtui Saksassa vuosina 1920-30. Nykytaiteessa groteskit maalaukset ja kuvitukset luokitellaan myös ” fantastiseksi taiteeksi.’

onko tiedosta hyötyä?