Leo Suuri vs. Attila Hunni

paavi Leo Suuri piti Pyhän Pietarin puhetta 440-461. Sieltä hän julisti Rooman valituksi tullutta pyhyyttä siirtyen pois Konstantinopolin rikkauksista ja maineesta kristikunnan keskuksena. Leo kutsui Roomaa kuninkaalliseksi kaupungiksi ja Pyhän Pietarin istuimen nojalla kristillisen maailman sydämeksi. “Vaikka olet monien voittojen laajentama, olet levittänyt valtaasi maahan ja mereen”, hän sanoi kaupungista ja sen valtakunnasta. “Se, mitä sinun sotaiset työsi ovat saavuttaneet sinulle, on vähäisempää kuin se, mitä Kristillinen rauha on sinulle tuonut.”Leo hallitsi Roomaa ja kirkkoa moraalisella uskolla ja uskonnolla eikä sotilaallisella voimalla ja vallalla.

ylimpänä paavina Leo oli teologinen voima. Vuonna 451 hän kokosi historian suurimman piispojen ryhmän Chalcedonin kirkolliskokoukseen-kirkolliskokoukseen, jonka tarkoituksena oli koota voimaa ja strategiaa idästä nousevaa harhaoppien aaltoa vastaan. Leo tarttui kirkon kohtaloon tahdolla, joka herätti harvinaisen ja vankan luottamuksen Jumalaan ja niin laajalla visiolla, että hänet muistetaan paitsi uskon vartijana, myös länsimaisen sivistyksen pelastajana.

Kalkedonin kirkolliskokouksessa määriteltiin ja dogmatisoitiin Jeesuksen Kristuksen kaksinaisen olemuksen olemassaolo yhdessä jumalallisessa persoonassa Leon suurenmoisessa kirjeessä nimeltä Tome, joka luettiin ääneen kirkolliskokouksessa. Tämän hypostaattisen liiton henkeytetyn artikulaation jälkeen piispat ilmoittivat: “Katso, tämä on isien usko. Tämä on apostolien usko. Tähän me uskomme. Peter on puhunut Leon kautta.”

vaikka kirkolliskokous jähmetti totuuden kirkon sisällä, se kaatoi polttoainetta myös idän kyteviin tuliin, missä monet piispat vielä hiertivät Rooman noustessa Konstantinopolin yli ja vastustivat ortodoksista opetusta harhaopilla ja skismalla. Paavi Leo torjui idän yritykset sysätä virheensä universaalin kirkon niskoille. Myöhempi kilpailu Konstantinopolin ja Rooman välillä johti väkivaltaisiin kansannousuihin ja pyhien piispojen vainoihin ja marttyyrikuolemiin Aleksandriassa ja Egyptissä.

, mutta sen enempää väkijoukot kuin miliisitkään eivät pystyneet estämään Leoa. Hän osoittautui kerettiläisyyden joustamattomaksi vastustajaksi ja antoi Konstantinopolin rullaavalle hallitukselle ohjeita ja apua uskonnollisten kapinallisten tukahduttamiseksi. Lopulta keisarilliset pataljoonat linnoitettiin ja harhaoppiset kukistettiin.

Leon lannistumaton henki ja terävä mieli ovat aina jatkaneet roomalaiskatolisen kirkon vaikutusta ja informaatiota läpi vuosisatojen sen jälkeen, kun hän kuoli 10.marraskuuta 461, jolloin hänet haudattiin toiveidensa mukaisesti mahdollisimman lähelle Pietarin luita. Hänen saarnojaan ja Kristologisia kirjoituksiaan on luettu reilusti yli tuhat ja puoli vuotta uskon kauneimmista ja merkkijuhlista: joulusta, loppiaisesta, Helluntaista ja Taivaaseenastumisesta.

Leo oli kuninkaallinen pyhimys, Rooman kirkon lääkäri, kuninkaiden kuningasta palvellut kuninkaallinen paavi, joka loisti Jumalan voiman kirkkaudella. Mutta sinä päivänä, kun Leo tapasi hunni Attilan, hän osoitti, kuinka sävyisyys voi olla taivaan taktiikoista mahtavin.

hurskaan legendan mukaan paavi Leo seisoi Attila Hunnin edessä Rooman ulkopuolella ja sanoi nämä sanat:

Rooman kansa, joka aikoinaan valloitti maailman, polvistuu nyt valloitetuksi. Rukoilemme armoa ja vapautusta. Oi Attila, sinulla ei voisi olla suurempaa kunniaa kuin nähdä rukoilevana jalkojesi juuressa tämän kansan, jonka edessä kaikki kansat ja kuninkaat kerran rukoilivat. Olet kukistanut roomalaisille myönnettyjen Maiden piirin. Nyt rukoilemme, että sinä, joka olet voittanut muita, voittaisit itsesi. Kansa on tuntenut vitsauksesi. Nyt he tuntisivat armosi.

näin puhui kunnianarvoisa piispa tyrannin katseen alla. Sitten yhtäkkiä Attilan epäuskoiset silmät näkivät kaksi JÄTTILÄISTÄ paavin vierellä, toisen oikealla ja toisen vasemmalla puolella. Apostolit Pietari ja Paavali ilmestyivät heiluttaen liekkimiekkoja paavin harmaan pään ylle, joka polvistui nöyrän alistuvan asenteen vallassa.

tunkeutuja toipui. Hänen näyssään nousi hohtava, loistoisa armeija, kymmenentuhatta kertaa suurempi kuin hänen omansa, joka oli aseteltu riviin vilkkuvan tulen riviin yötaivasta vasten, leijaili kaupungin yllä, liekehtivät aseet valmiina.

paavin vetoomus kaikui Attilan korvissa kuin käsky. Hunnit nostivat Leon jaloilleen, vannoivat pysyvän aselevon ja perääntyivät legioonineen Tonavan yli.

on olemassa suuruus, joka on sopiva niille, jotka ovat kyllin nöyriä pannakseen uskonsa taivaan näkymättömiin voimiin, sillä silloin, tällaisissa uskon osoituksissa, nuo voimat tulevat näkyviksi. Pyhä Leo oli mies suuri usko, minkä vuoksi hänet muistetaan ” Suuri.”

Kuva: Rafaelin” Leo suuren ja Attilan Tapaaminen”, fresko, 1514.