Teknologiaturvallisuus

on vaikea hetki, kun perheväkivaltaa tai seksuaalista väkivaltaa käsittelevälle ohjelmalle tarjotaan haaste, jossa pyydetään tietoja nykyisestä tai entisestä selviytyjästä. Naisiin kohdistuvaa väkivaltaa koskeva laki (Vawa), perheväkivallan ehkäisyä ja palveluja koskeva laki (Fvpsa) ja Rikosuhrilaki (Voca) sisältävät kaikki vahvoja salassapitosäännöksiä, jotka rajoittavat uhrien henkilökohtaisten tunnistetietojen jakamista. Ohjelmat eivät voi julkaista mitään tietoja selviytyjistä ilman täysin perillä olevaa, ajallisesti rajoitettua, kirjallista tiedonjulkistusta, jonka henkilö on allekirjoittanut. Mutta myös VAWA, FVPSA ja VOCA sallivat rajoitetun jakamisen, kun voimassa oleva oikeuden päätös sitä vaatii. Onko haaste siis “oikeuden määräys”? Monissa olosuhteissa vastaus on ei.

mikä on haaste?

haaste on kirjallinen asiakirja, jossa vaaditaan yksittäistä henkilöä todistamaan tietyssä tapauksessa, luovuttamaan tietoja tai tekemään molemmat. Suurin osa haasteista annetaan asianajaja tai syyttäjä eri tuomioistuimissa, kuten rikos -, nuoriso-ja grand valamiehistö. Useimmissa osavaltioissa sitä ei pidetä tuomioistuimen määräyksenä, ellei tuomari ole allekirjoittanut sitä. Riippumatta siitä, kuka haasteen lähetti, ohjelmien ei pitäisi koskaan jättää sitä huomiotta, eikä niiden pitäisi koskaan vain luovuttaa pyydettyjä tietoja vastustamatta niitä ja ryhtymättä suojelutoimenpiteisiin. Asianmukainen vaste vaihtelee ja riippuu useista tekijöistä.

onko haaste “oikeuden määräys”? Useimmissa olosuhteissa vastaus on ei. Ohjelmien ei pitäisi koskaan vain luovuttaa tietoja vastauksena haasteeseen.

toimi ennen kuin toiminta on tarpeen

ohjelmien tulisi ensin tehdä useita asioita ennen kuin ne koskaan saavat haasteen:

1. Laadi hyvät käytännöt ja menettelyt tiedostojen säilyttämistä, säilyttämistä ja puhdistamista varten. Muista vähemmän on usein parasta. Mitä enemmän asiakastietoja keräät, sitä suurempi riski salassapidolla on uhreille. Paras käytäntö tiedonkeruussa on kerätä ja säilyttää vähimmäismäärä tietoja, joita toimistosi tarvitsee uhrilähtöisten palvelujen tarjoamiseen. Yleiset tiedot tietojen säilyttämisestä löytyvät osoitteesta: www.techsafety.org/retention.

2. Sen on laadittava kirjallinen politiikka, jossa käsitellään haasteisiin vastaamista, ja koulutettava koko henkilöstö näihin menettelyihin. Politiikan tulisi sisältää:

• Yleiset ohjeet siitä, miten ohjelma vastaa,

• ohjeet siitä, että toimitusjohtajalle / johdolle ilmoitetaan välittömästi haasteen vastaanottamisesta,

• yhden toimihenkilön (usein toiminnanjohtajan) nimeäminen, jota pidetään kirjanpidon pitäjänä.”Tämä on henkilö, joka on vastuussa kaikkien ohjelma-ja asiakastietojen ylläpidosta ja muodollisesta vastaamisesta rekisteriä koskevaan haasteeseen.

• prosessi, jolla viestitään henkilön kanssa, jonka tietoja pyydetään, ja määritetään, mitä he haluaisivat ohjelman tekevän heidän tiedoillaan. Tähän tulisi sisältyä:

  • tunnistaa, onko henkilö tällä hetkellä tai on ollut ohjelman asiakas.

  • määritetään, onko olemassa tunnettu turvallinen menetelmä kontaktin ottamiseksi.

  • tunnistaa, ketkä ohjelmasta tavoittavat.

  • henkilön ilmoittaminen pyynnöstä, mitä tietoja on pyydetty, kaikki mahdolliset vastausvaihtoehdot ja mahdolliset seuraukset.

• prosessi, jolla varmistetaan todellinen tietoon perustuva suostumus selviytyjälle, joka haluaa ohjelman jakavan tiedot. Asiakkaille olisi tiedotettava täysimääräisesti tietojen luovuttamisen mahdollisista seurauksista, ja olisi päätettävä menetelmästä tietojen kirjallisen luovuttamisen saamiseksi.

• prosessi, jolla henkilö voidaan tarvittaessa yhdistää oikeudelliseen neuvontaan.

3. Luo suhde paikalliseen asianajajaan, joka ymmärtää liittovaltion, osavaltion ja lakisääteisten etuoikeuksien ja lakien asettamat luottamuksellisuusrajoitukset ja on valmis auttamaan ohjelmaa ilmaiseksi tai alennetulla hinnalla. Ohjelmat voivat myös ottaa yhteyttä ambar.org/subpoena puolustus materiaaleja ja koulutusta tukemaan asianajajia omalla alueella.

4. Luoda yhteistyösuhteita muiden yhteisön järjestöjen ja virastojen kanssa, kuten lainvalvonta, lastensuojeluviranomaiset, asuntoviranomaiset jne. On tärkeää ymmärtää, että yhteistyösuhteet eivät tarkoita eloonjääneiden tietojen automaattista jakamista. Se on itse asiassa aivan päinvastoin. Kaikille yhteisökumppaneille tulisi kertoa luottamuksellisuusvaatimuksista ja siitä, että ohjelmat eivät paljasta tietoja, ellei eloonjäänyt halua heidän tekevän niin ja täytä kirjallista julkaisua.

haasteeseen vastaaminen

haasteen saaneiden ohjelmien ei tulisi koskaan yksinkertaisesti luovuttaa tietoja, vaan heidän tulisi aina ottaa yhteyttä asianajajaansa saadakseen oikeudellista neuvontaa. Vaste ei ole joka kerta sama, vaan riippuu useista tekijöistä, kuten:

1. Onko haasteen allekirjoittanut tuomari tai muu lainkäyttäjä?

a. Jos näin ei ole, kyseessä ei todennäköisesti ole paikallisen lain mukainen tuomioistuimen määräys, eikä se näin ollen olisi poikkeus vawan, FVPSA: n ja VOCA: n asettamiin salassapitovelvollisuuksiin, eikä tietoja pitäisi luovuttaa kyseisen haasteen perusteella.

I. haastetta ei pidä jättää huomiotta!

ii. ohjelma voi vastata soittamalla / kirjoittamalla sen antaneelle asianajajalle ja pyytämällä haasteen peruuttamista, selittäen salassapitovaatimukset. Asianajajalle ei pidä antaa tietoja, kuten siitä, onko selviytyjä koskaan ollut tai onko hän ohjelman asiakas. Jos haastetta ei peruta, ohjelman pitäisi olla valmis riitauttamaan sen pätevyys oikeudessa.

b. harvinaisissa tapauksissa haasteen voi allekirjoittaa tuomari tai oikeusviranomainen. Näissä tapauksissa ohjelma voi vielä kutsua myöntävän asianajajan oppimaan lisää haasteeseen liittyvistä olosuhteista, mutta sen pitäisi myös olla valmis kommunikoimaan tuomioistuimen kanssa esityksen tai muiden oikeudenkäyttöasiakirjojen avulla.

2. Toimiiko ohjelma tällä hetkellä sen selviytyjän kanssa, jonka tietoja haetaan, vai onko sillä tapaa ottaa yhteyttä selviytyjään?

a. Ohjelman tulisi aina yrittää ottaa yhteyttä selviytyjään ilmoittaakseen haasteen vastaanottamisesta, jos se voi tehdä sen turvallisesti. Muista, että tieto kuuluu selviytyjälle, jolla on oikeus päättää, kuka sen saa ja miten ohjelman tulee vastata.

i. vaikka haaste on harvinainen, on mahdollista, että se on oikeuden määräys, joka sisältää mandaatin, joka kieltää ohjelmaa ilmoittamasta henkilölle, jonka tietoja pyydetään. Jos ohjelma saa tuollaisen haasteen, ohjelman tulee konsultoida asianajajaansa ennen yhteydenpitoa selviytyjään.

B. jos selviytyjiä ei tavoiteta, ohjelmalla on edelleen velvollisuus haastaa haaste. Jos epäviralliset keskustelut myöntävän asianajajan kanssa eivät onnistu, ohjelman tulee olla valmis tekemään esitys mitätöinnistä.

c. Jos hän pystyy puhumaan selviytyjän kanssa, selitä huolellisesti selviytyjän oikeus saada ohjelma haastamaan haaste ja kuvaile ohjelman mahdolliset salassapitovelvollisuuden rajoitukset.

i. Jos selviytyjä ei halua tietoja julki, on ohjelman velvollisuus haastaa haastehakemus jättämällä vaatimuksen mitätöinnistä. Ohjelman tulisi selittää prosessi selviytyjälle ja varmistaa, että he ymmärtävät, että jos esitys ei onnistu, ohjelma voi jatkaa sen haastamista niin paljon kuin mahdollista, mutta mahdollisesti tuomioistuin voisi valtuuttaa hänet vapauttamaan joitakin tietoja. Jos esitys epäonnistuu ja oikeus määrää ohjelman luovuttamaan tiedot, ohjelman tulee harkita valituksen tekemistä ylempään oikeusasteeseen.

ii. Jos selviytyjä haluaa tiedon julki, ohjelman tulisi selvittää selviytyjän kanssa, miten tiedot voidaan julkaista:

• jos perhe oma asianajaja etsii tietoja, se on yleensä parempi peruuttaa haaste (koska se kertoo vastapuolelle, että tiedot ovat siellä) ja keskustella perhe paras tapa todella saada tietoa perhe asianajaja.

• jos kyseessä on tietoa hakeva vastustaja, ja selviytyjä haluaa ohjelman toimittavan sen, selviytyjän tulee täyttää kirjallinen, tietoon perustuva, ajallisesti rajoitettu tiedonjulkistus, ja ohjelman tulee julkistaa vain kyseisessä tiedotteessa eritellyt tiedot ja valmistautua haastamaan haasteen vaatimus muista tiedoista (tarvittaessa).

3. Entä jos ohjelmassa ei ole enää pyydettyjä tietoja?

a. Ohjelma ei voi vahvistaa eikä kieltää, onko heillä pyydetyt tiedot, koska se vahvistaa työskennelleensä asiakkaan kanssa.

b. ohjelma voi soittaa tai kirjoittaa myöntävälle asianajajalle, että ” olet pyytänyt tietoja 2 vuoden takaa. Salassapitovelvollisuus estää minua vahvistamasta, tiedämmekö kuka tämä henkilö on, – mutta voin kertoa, että tapamme on tuhota kaikki tiedostot vuoden kuluttua. Siksi meillä ei todennäköisesti ole mitään, joka liittyy keneenkään 2 vuoden takaa. Haluatko perua haasteesi?”

4. Entä jos ohjelma ei koskaan tarjonnut selviytyjille palveluita?

a. ohjelma ei voi vahvistaa eikä kieltää, ovatko he työskennelleet asiakkaan kanssa. Jos ohjelma kieltää työskennelleensä henkilön kanssa joissakin tapauksissa, kieltäytyminen vahvistaa tai kieltää muissa tapauksissa tulee vahvistus itsessään.

b. usein haasteessa ja oikeusjutussa kerrotaan, miten henkilöön voi ottaa yhteyttä. Ohjelma voi soittaa henkilön asianajajalle, sanoa saaneensa henkilöön liittyvän haasteen ja pyytää puhumaan suoraan henkilön kanssa haasteesta.

i. Henkilö voi antaa suostumuksensa paljastaa, että ohjelma ei koskaan tarjonnut palveluja.

c. ohjelman tulisi silti haastaa tietopyynnöt, vaikka ohjelma ei koskaan tarjoaisi palveluita. Tämä haaste valistaa oikeusjärjestelmää ohjelman luottamuksellisuudesta. Maine tarmokkaasta tietojen suojelusta saa lakimiehet miettimään kahdesti ennen kuin he haastavat ohjelman uudelleen.

Yhteenveto

jotta ohjelmat tarjoaisivat parhaat palvelut perheväkivallasta, seksuaalisesta väkivallasta, seurusteluväkivallasta ja vaanimisesta selviytyneille, on tärkeää säilyttää heidän tietonsa ehdottoman luottamuksellisesti. Muista, että tieto kuuluu selviytyjille, ei ohjelmalle. Eloonjääneellä on oikeus valita, milloin, miten ja mitä henkilötietoja jaetaan tai jätetään jakamatta ja kenen kanssa. Virastot ja puolestapuhujat ovat vastuussa uhrin toiveiden kunnioittamisesta ja kunnioittamisesta sekä kaikkien heidän keräämiensä tai hallussaan olevien eloonjääneiden tietojen turvaamisesta.